Nojaan ovenpieleen,
kuuntelen, ne siellä
hengittää
pari unennäkijää, en tahdo
herättää
vaan siihen jään
Ja musta tuntuu, et´voin
luopuu mistä vaan, kun mä
heidät pitää saan...
Mä en tiennyt aikoinaan,
mihin vielä joudunkaan
mä en tiennyt kuinka
paljon rakkautta heiltä
saan
ja pystyn antamaan. Voin
luopuu mistä vaan,mutten
teistä milloinkaan.