sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin
puoltakaan en sun kivustas voi tietää
sanat kaikki vailla
voin maailmaan jäädä
mut joku aamu mä tiedän sen
sinä heräät huomaaman
sä selvisit
ja kelpaat kelle vaan
Rakkaus on ihmisen tunteista turhin,
se satuttaa ja ihmisen saa toivost luopumaa,
ku yrität huutaa et:
kuunnelkaa, nyt ois tärkeetä asiaa, ei ne rakkaimmat sitä aina kuulekkaa.
mut rakkaus saa sut myös toivomaa,
aina uudestaa ja uudestaa,
ei täst maailmast unelmat pääse loppumaa,
eikä niitte toteuttamisel oo mikää hoppukaa.
se nostaaa sun pääs pystyy ku o vaikeeta,
ku ihmisen elämä o haurasta,
ku kyyneleet loppuu keske,
se saa sut miettii parempii asiota,
ja loppuje lopuks kokemuksist tulee vaa tarinoita,
joit kerrotaa eteenpäi ihmiselt toisel,
ooks sä kuullu sitä tarinaa ?
'no voi en.'
Rakkaus on tarina,
mun tarina o jo alkanu,
ja se o saanu jo pariki jatko-osaa
mietin sun tarinaas,
sen sisällys ei oo välttist suuri,
mut se täyttyy koko aja.