IRC-Galleria

niinpä niin.mä arvasin että tässä käy näin:ensin on ihanaa olla yhdessä jonkun kanssa,sitten tämä päälle kuukauden seurustelu alkaa minun osalta ottaa päähän.pitäs koko ajan olla yhessä,nähä joka saatanan päivä ja lässynlää.
"oletko suhteessa,mutta se ei olekkaan sitä mitä odotit?"
-kyllä.olen syvästi sitä mieltä.
"mul on ikävä,mä en haluu menettää sua,mä haluun et paranet,nähäänkönähäänkönähäänkö?????????
ehkä pitäs harkita taukoa,sais happee ja tauon jälkeen ois taas mukavampi nähä.toinen osapuoli ei tästä innostu mut mä ahistun tässä koko ajan ja kaverit tuntuu jäävän pois...
hmm pitänee miettiä..osaan olla näköjään aika ilkee ku kirjottelen tälläst.

"well when you go
don't ever think i'll make you try to stay
and maybe when you get back
i'll be off to find another way

and after all this time that you still owe
you're still a good for nothing i don't know
so take your gloves and get out
better get out
while you can

when you go
would you even turn to say
i don't love you,like i did,yesterday

sometimes i cry so hard from pleading
so sick and tired of all this needless beating
but baby when they knock you
down and out
is where you oughta stay

and after all the blood that you still owe
another dollar's just another blow
so fix your eyes and get up
better get up
while you can

when you go
would you even turn to say
i don't love you,like i did,yesterday

when you go
would you have the guts to say
i don't love you,like i did,yesterday"

My Chemical Romance:I Don't Love You </3

well,well,well..olipaha päivä.
kaikki meni hyvin;kävin marin kanssa vähä istumas totskus,niinku yleensä,kävin kahvil mieheni kanssa ja hupsheijaa menin takas totemiin.no tais siinä muutama mennä ku pari ja sit oli pakko juosta kauppaa ja siitä kipittelin kotia.mari tuli sitten viel illalla ja katottii bb.oisipa mari halunnu yöksi jäädä,mut virheellisesti kielsin ja sanoin et kyl mä pärjään..
kuinkas kävi,oluet pohjalla,viskiä ja mieliala lääkkeitä,ihan enemmänki.
tuli synkkä olo.suorastaan sellanen et tähän se loppuu.onneks tekstasin marille..
keskustast ambulanssilla sairaalaan.
kaikki pyöri.mä en oikee tajunnu mitää...lojuin käytäväl.sit menin lääkärille,join kolme lasii hiilivettä(tai jotai).verikoe.lojuin taas käytäväl enkä saanu ees röökille poistuu.
tarkkailuhuonees seuraava yö.
klo.5.30
"onks siul kaikki hyvin?"
"ööh..hmm..pääs tuntuu oudolt...."
"no yritä levätä nyt vaa,myö ei voia antaa särkylääkettä viel täs vaihees..."
"hmh..jooo...zzz"
aamul äiti tuli.huolissaan ja kalpeena.mä aloin nauraa.sit itkee.juteltii.
vajaan kolmen tunnin pääst psyka tuli.juteltii.

viikko lomaa,psyka käyntei ja jossai vaihees suunniteltu osasto jakso.i'm not ok.


en kirjottanu tätä siks et kaipaisin säälii keneltäkää,koska yritin itsarii(tai jotai sen tapasta).
mua vaan helpottaa kirjottaa täst,ni se kaikki ei jää mun pään sisää.
oon kuitenki helpottunu et oon viel täs.

kiitos marille<3 ku pidät musta huolta.. ;)

aamulla aikaisin milla heräsi.kamppeensa keräsi ja naaman meikkasi.ANNI nukkui pommiin,meen itekki ysiin vasta,ku ei tietookaa mis tunnit.tiiän et täst tulee taas vali-vali-valituksia,mut hei näin se menee.perjantai pois,maanantai pois.miks?flunssa oireita,paha olo,ahdistus,mistää tuu mitää..pitäs vaa jaksaa ja kaikki hokee et "tsemppiä milla,kyl se siitä!" aha niin millon.ei kukaa ehkä tajua tätä tilannetta mun kannalta,vika on jossai pään sisäs.ahdistus siitä että mä saan kohtauksen,jolloin tuntuu vaa et maa katoaa jalkojen alta,ja mä kuolen.ahdistus siitä,että muut näkee ulkopuolelt vaa sen et oon päästäni sekasin.suuret ihmismassat saa haukkomaan henkeä "mä tipun,mä tipun.."
mut onhan se mustaki kiinni,en ketää toista voi syyttää.mä aion parhaani mukaa yrittää,vaikka se epämiellyttävää onkin.
hah,ihme purkaus näin aamust. :D

"Don't worry,be happy" :))