Ensimmäinen huikka kossupullosta ja baanalle, perinteisen miehen elämää.
Lirkuttelut naapurin leskirouvalle, sadattelut miehille.
Tämä poika saa tänään, ainakin kolmesti.
Itsevarmuus ei muuta todellisuutta.
Uni on unelmaa, totuus tuskaa. Harva tuskaa kestää, unessa elää.
Tuuduttaudu hyvään oloon, vielä kun se kestää.
Ylihuomenna se alkaa, petturuus hyvässä valossa.
Pimeä kestää vain hetken. Sen jälkeen, valo.
Kävelen tuoreessa asvaltissa, sotken saappaani sahajauhoon.
Meikäläinen, menninkäinen, kannan korteni kekoon.
Milloin teen, milloin en. Olen kuitenkin sinua varten.
Juhlatoimitus voi alkaa.
Kuin olisi jossain muualla, suurien peltojen keskellä.
Ei puita ympärillä, ei taloja näkyvillä.
Vain minä ainoastaan, yksin tyhjässä.
Kuppi kahvia seurana, kylmää sekin.
Jonkin toisen maan tuulet puhaltaa, kaataa lakoon koivut ja tammet.
Irvokas, arvokas, keltaisen maan orjakauppias.
Haikaroiden esiinmarssi, noiden Suomen flamingojen.
Eteenpäin, taaksepäin, mutta ei koskaan paikoillaan.
Tamperelainen letkajenkka, Pohjalainen taikamaa.
Itää ja kypsyy, kunnes sadon saa.
Et tiedä kuinka paljon sinua rakastan, et voikaan tietää ja se on okei.
Kultainen paluu, unholaan.
Vietät aikaasi sängyssä kuin kissa kuuta kiertävällä radalla.
Yrität puuduttaa kättäsi pitämällä sitä selän alla.
Tuntuu kuin se olisi joku muu silloin, tuo puutunut käsi.
Mutta vaikka kuinka renkkaa ja vemppaa, huhkii ja hikoilee, mikään ei voita sitä oikeaa ja todellista.
Kissalla on kiima, siksi se on kuussa.
(Ei ole oikeasti aavistustakaan, että miksi. Tai miten.)