Luulin selviytyväni voittajana, mutta olen hävinnyt.
Tunsin oloni vahvaksi, nyt olen vain väsynyt.
Leikin tulella liian pitkään, poltin käteni.
Ikinä ei enää, yhtään.
Kuin valuisi tummaan lätäkköön, yksinäisyyden juoksuhiekkaan.
Ennen olivat ystäviä, nykyään vain tuntemattomia sieluja.
Arvet muuttuvat päivittäin selvemmiksi, heittäytyvät esille.
Tuntisin kaiken uudestaan, jos voisin.
Vanha suola janottaa, muuttuu ajan myötä sokeriksi.
Hyväile sen pintaa, maistele makuja.
Emme ole rakkauden tohtoreita, emme ammattilaisia.
Amatööreillä on elämä, hyvä.
Pesen silmärahani, vasemmalla on oikea.
Seteli taipuu itsestään, automaattisesti vääntyy.
Kuin sopuli pesässään, marjoja odottaa.
Portaat menevät kaupassa, ylös.
Pyyhin tomut valokuvista, niin paljon muistoja.
Mikään ei kuitenkaan ole niinkuin ennen, ei yhtään samaa.
Olet elossa muistoissa, kuiskaus menneisyydestä.
Ei tarvitse kuin katsoa ja muistaa.
Yritin selittää mitä tunnen, kuuntelit, mutta et kuullut.
Yritin uudestaan, et kuunnellut, et välittänyt.
Niin monta tilaisuutta, niin monta tuhlattua onnea.
Mutta tarvitsen sinut silti, tarvitsen.
Avauduin hetkeksi sinulle, käänsit selkäsi.
Kerroin hieman tunteistani, et kuullut sanaakaan.
Omaa persoonallisuuttaan ei voi muuttaa, olen mikä olen.
Jos en kelpaa näin, hyvästi.