Hymiöiden käyttäminen on taidetta.
Tai ei, ei taidetta. Oikeinkäytettynä sen saattaa lukea äidinkielelliseksi, kirjoitustaitoon perustuvaksi elementiksi. Nyt puhumme tietysti vain ns. "kirjoitetuista" hymiöistä, ei valmiiksi tehdyistä kuvahymiöistä. Ne ovat kerronnallisia elementtejä, joilla voidaan antaa parempi tai huonompi ensivaikutus, korostaa tai vähätellä asian laatua tai luonnetta.
Hymiöiden käyttötavasta riippuen voidaan teksti muuttaa lähes kokonaan - lauseitten tarkoitus ja vaikutus vaihtuvat.
Esimerkkinä vaikkapa hymiöt, jotka liitetään lauseeseen sen sijaan, että väliin laitettaisiin tyhjää tilaa.
"Menee hyvin:D", "menee hyvin: D", ja "menee hyvinD:"
Näitä voi pitää tavallisina typoina, kirjoitusvirheinä, tai niistä voi saada idean ihmisen luonteesta, tarkoitusperistä ja/tai jopa älykkyystasosta.
Ihmiset, jotka eivät käytä hymiöitä ollenkaan, voivat antaa itsestään mielikuvia, kuten:
-Vanha
-Älykäs
-Tyly
Ihmiset, jotka käyttävät liikaa hymiöitä (tai usein myös valmiiksi tehtyjä kuvahymiöitä) taas antavat päinvastaisen mielikuvan. Nuori, yksinkertainen, innokas. Poikkeuksia tietty on.
":)"-hymiö voi olla joko ystävällinen tai tyly, riippuen käytöstä. Nykyään ":>" on tosin lähestulkoon korvannut ystävälliseksi tarkoitetun ":)"-hymiön, joten ensiksimainittu saatetaan tulkita yksinomaan töykeäksi. Kannattaa silti olla varovainen, sillä ":>"-hymiö on, ainakin aiemmin, ollut yhteydessä sarkasmiin. Positiiviset "Animehymiöt" kuten "^^" taas eivät oikein koskaan ole pahansuopia tai loukkaavia.
"Pitkänenäiset" hymiöt taas ovat merkki jonkintapaisesta "inside"-henkisestä huumorista, joka on kaikkien käytössä. Tämä on useimmiten vanhempien teini-ikäisten nuorten käyttämä ilmaisukeino, jolla korostetaan asioiden humoristisia puolia. Lauseet, jotka alkavat tai loppuvat "pitkänenäisellä" hymiöllä ovat harvoin vakavia, oli niiden päätös millainen tahansa. Esimerkiksi ":(" ja ":
(" ovat kaksi eri asiaa, sillä "pitkät nenät" yhdistetään myös usein sarkasmiin.
"^___________^" on hieno keino ilmentää omahyväisyyttä.