Ei meidän luitamme hivele enää
Kuin miljoonat hyytävät purojen virrat
Ne jotka haarautuvat, menevät ohi
Tai kuin mustan jään nestenuolina ohjautuvat
Punaisen, sykkivän tutkan turvin
Suoraan luiseen rintakehäämme
Työntyvät pimeytenä sieluumme
Ja tuovat esiin raivoavat pedot:
Kateuden, kaunan ja vihan
Satiirit suurine falloksineen
Muusat kiiluvine silmineen, huulineen
Tummine ja vaaleine hiussuortuvineen
Sietämättömän, ikuisen inspiraation
Joka kietoutuu ja kuristaa Ouroboroksena ympäri maailman
Josta itse teemme litteän epäluulollamme
Valkean aamun voi saavuttaa vain
Jos ensin elää läpi pimeän yön.