IRC-Galleria

En pahemmin harrasta fanfictionia. Tästäkin piti tulla vain tuon kellotornikeikan kuvaus, mutta se sitten vähän levisi. Jos olet Thief-pelisarjan vannoutunut fani, kannattaa miettiä haluatko lukea.
Tuo sisältää pari spoileria pelistä Thief - Deadly Shadows, pidä se mielessä jos et ole vielä pelannut tuota.

--


Garrett lämmitteli polttouunin hehkussa ihaillen kättensä töitä. Koko aamuyö oli mennyt hiippaillessa Hammerite-kirkon kellotornissa henkilökuntaa kolkkaillen. Mutta hän oli ollut ahkera ja kärsivällinen, ja vähä vähältä hän pamputti jokaisen vasaraa kantavan hihhulin tajuttomaksi, ja heivasi heidät kellotornin suureen polttouuniin.
Jäljelle jääneet hammerit juoksentelivat ihmeissään uunin edustalla ja huudahtelivat aina kun uusi ruumis tipahti uuniin. Eipä aikaakaan kun tuli heidänkin vuoronsa.
Jokin terveen järjen hippunen Garrettin mielen perukoilla yritti ihmetellä, että oliko tämä kammottava teurastus aivan välttämätöntä hänen tehtävänsä kannalta. Miksi hän teki näin?
Garrett tuijotti leimuaviin liekkeihin, ja muisteli hermoromahdusta josta kaikki oli alkanut.

Eräänä tuottoisana yönä kaupungissa Garrett pani merkille, että suurin osa hänen ryöstämistään kansalaisista näytti melkein samalta. Aivan kuin Kaupungin ihmiset olisi tehty vain muutaman eri muotin mukaan! Sama ongelma vaivasi vartijoita. He myös kuulostivat melko samalta. Vain muutama erilainen ääni karjui hänen peräänsä "Stop running you coward!"
Garrett vaipui monta päivää kestävään masennukseen, jota vain pahensi se seikka että päivänvaloa ei ikinä näkynyt. Aina oli yö!
Hän saattoi valvoa päiväkausilta tuntuvan ajan eikä aurinko ikinä noussut. Ainoa keino saada vuorokausi vaihtumaan oli suorittaa jokin keikka.
Hän yritti jopa itsemurhaa monta kertaa, mutta turhaan. Joka kerta hän huomasi palanneensa salaperäisellä tavalla aikaan muutamaa hetkeä ennen kuolemaan johtanutta tekoa. Se oli viimeinen naula häiriintyneen varkaan arkkuun.
Garrettista tuli raivohullu.

Ruumiita alkoi tulla kuin heinää. Garrett ei välittänyt edes varovaisuudesta. Hän vain hyökkäsi suin päin ihmisten kimppuun, nauraen ja puukottaen. Sen verran varkaan mieli yhä toimi että hän muisti ottaa arvoesineet talteen.
Hän tappoi miehiä ja naisia. Lapsiakin olisi tappanut, mutta jostain syystä heitä ei näyttänyt olevan lainkaan tässä maailmassa. Taas uusi omituinen seikka joka ajoi häntä yhä syvemmälle hulluuteen.
Jos vartija pääsikin hänen jäljilleen, tarvitsi hänen vain mennä pimeään varjoon kököttämään. Hämäräsokeat vartijat ihmettelivät aikansa, ja päättivät sitten ettei se mitään ollut. Vaikka kadut olivat täynnä ruumiita! Tämän ajatteleminen alkoi särkemään Garrettin aivoja.

Vaihtelun vuoksi (ja saadakseen vuorokauden taas vaihtumaan) Garrett alkoi tehdä taas keikkoja. Yksi niistä muistetaan nyt yhtenä Kaupungin hirveimmistä murhenäytelmistä: Rutherfordin linnan teurastus.
Pian tuon tapahtuman jälkeen mystinen Keepers-järjestö otti häneen yhteyttä.
Korkean moraalin ja oikeudentajun omaavat Keeperit jättivät veriteot täysin huomiotta, ja sen sijaan pyysivät häneltä palvelusta. Päästäkseen miettimästä tätä järjettömyyttä Garrett otti tehtävän vastaan.
Hänen olisi anastettava pyhä esine sekä Hammerite-kirkolta että Pakanoilta. Ei liene vaikea arvata kuinka tuo epätoivon ajama mielipuoli suoriutui tehtävistä. Sekä hammereiden että pakanoiden jäsenluku oli laskenut huimasti seuraavaan yöhön mennessä.
"Tämän on pakko vaikuttaa tähän maailmaan edes jotenkin" tuumasi Garrett.

Kuten arvata saattoi, typerät Keeperit eivät osanneet pitää Garrettin osallisuutta salaisuutena. Kohta molemmat loukatut osapuolet kirjoittavat vihaisen ukaasin. Molempien viestien sisältö oli tiivistettynä seuraavanlainen:
"Suorittamastasi rikoksista rangaistukseksi on säädetty kuolema. Olemme kuitenkin valmiita antamaan anteeksi, ja jopa toivottamaan sinut liittolaiseksi, mikäli teet meille pieniä palveluksia..."
Garrett ei voinut uskoa tätä todeksi. Hän oli tappanut kymmeniä heidän jäseniään ja ryövännyt heidän arvokkaimmat pyhät aarteensa!
Ja nyt tuo ukko, Keeper Artemus, selitti jotain. Garrett iski puukon hänen niskaansa.

Ja heräsi taas ajassa muutamaa hetkeä aiemmin, kuten kuollessaankin. Eikö hän voisi vahingoittaa Keepereitä?? Argghhfahffhaahhwsffafaufhffaf!!!
"Voisitko toistaa tuon?" Keeper Artemus sanoi. Garrett ei ollut tajunnu mölisseensä ääneen.
"Ei mitään. Tiesitkö muuten että olen tappanut satoja ihmisiä viimeisen muutaman päivän aikana?", hän kysyi. Artemus hymyili kohteliaasti ja näytti hajamieliseltä.
"Niin että lähden tästä tappamaan vielä vähän lisää porukkaa! Ja jonain päivänä tapan teidätkin, joka ikisen, kunhan tämä keinotekoinen rajoitus väistyy yltäni. Mitäs siihen sanot?"
"Onnea matkaan, veli." Artemus toivotti.
Garrett joutui surmaamaan hyvin monta kansalaista ennenkuin rauhoittui.

Hänen seuraava tehtävänsä sijoittui edesmenneen kapteeni Moiran merenrantahuvilaan. Siitä tuli tietysti samanlainen verilöyly kuin Rutherfordin tapauksesta.
Garrettin tavaramerkiksi oli jo muodostunut kokin tunkeminen uuniin.

Takaisin nykyhetkeen. Garrett tuijotti melkein kateellisena polttouunissa roihuavia ruumiita. Voisipa hän sukeltaa heidän sekaansa ja palaa tuhkaksi! Mutta taas hän syntyisi uudestaan muutamaa hetkeä ennen kuolemaa. Eikö elämässä ole muuta sisältöä kuin loputon teurastus?
Kenties tarina täytyy viedä loppuun, hän ajatteli. Kenties suoritettuaan kaikki järjettömät tehtävänsä hän saisi viimein vaipua ihanaan unohdukseen.
Töihin sitten vain. Hän silmäili kellotornin laitteistoa. Eiköhän homma hoituisi kun vain kääntelisi kaikkia mahdollisia vipuja.

Sitten Keepereitä tapaamaan. Garrettilla oli aavistus että Keepereiden tappamista estävä ärsyttävä rajoitus olisi pian poistumassa. Vihdoin hän pääsisi kostamaan alituisen komentelun.
Mielisairaasti hymyillen hän käänsi vipua aloittaen tuhoisan ketjureaktion kellotornin koneistossa. Ei tämä elämä ehkä sittenkään niin kurjaa ollut.

En tiedä miksi kirjoitan näistä :D saan vain murhanhimoisen hullun maineen. Noh.

Thiefiä siis pelasin taas. Otin uusiksi vierailun Moiran huvilassa. Tällä kertaa pamputin koko palvelusväen ja kasasin heidät päivällissalin nurkkaan. Sitten heitin pari pulloa öljyä päälle ja sytytin palamaan.
Kokin sain tungettua kokonaan uuniin. Edellisellä vierailullani vain hänen päänsä oli uunissa.

Kaupungillakin riitti kiirettä, siitä todisteena vartioston pitämät listat:

Stonemarket
37 kansalaista murhattu
4 kansalaista pamputettu
10 lukkoa tiirikoitu luvattomasti

South Quarter
11 kansalaista murhattu
6 kansalaista pamputettu

Docks
30 kansalaista murhattu
34 kansalaista pamputettu

Sataman murhaluvun pitäisi olla isompi, nimittäin heitin jokaisen pamputuksen uhrin laiturilta alas.

Jaa miksikö en pelaa "kunnollisesti"? Koska näin on ihan totta hauskempaa. Pelejä pelataan viihtymisen vuoksi. Hahaa, Sims kakkosessa minulla vasta hauskaa olikin.

City Watch Crime Report
District of Stonemarket

The following criminal incidents occurred last evening in the vicinity of Stonemarket:

52 citizens were murdered
11 citizens were rendered unconscious by a blow to the head
0 items of valuable property were reported stolen
13 locks were unlawfully picked open

The above is true and complete record of events. All residents are encouraged to
report suspected incidents of crime to the nearest City Watch authority.

:D oli kiireinen yö. Alkuun hipsin lempikapakkaani jonka seinällä tuo tilastokin on, ja murhasin kaikki yövartijat. Sitten paiskoin ruumiit kadulle ja kuuntelin ilahtuneena kun ihmiset kirkuivat.
Lopun aikaa sitten juoksin hippasta vartijoiden kanssa pitkin kujia, ja puukotin aina kenet tahansa joka käänsi selkänsä minulle. Eräänkin kerran sain kolme ihmistä kerralla kun eivät hölmöt mahtuneet pakenemaan ahtaalla kujalla!
Kerran vartija oli vähällä napata minut! Lähti juoksemaan kohti. Mutta sitten kujalta ilmestyi joku satunnainen ryöväri ja löi häntä miekalla selkään häh häh HAH HAHAAAA!
"Well, taffer. Now that you're dead...can I have those boots?"
Odotin että pelastajani käänsi selkänsä, ja sitten iskin häntä puukolla takaapäin.

Omituista kyllä että tuon tilaston mukaan en varastanut mitään! Muutama kukkaro nimittäin lähti matkaani, ja parilla uhrilla oli helyjäkin. Ja taisin jonkun kaupankin tyhjentää. Noh, murha mielessähän sitä matkaan lähdettiin..
Aion kyllä rikkoa tuon ennätyksen vielä, odottakaas vain.


((siltä varalta että jollekin on epäselvää, nuo tapahtumat liittyvät peliin))

Teksti kokonaisuudessaan lainattu täältä:
http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/02/pirate-bay-oikeudenkaynti-syyttaja-roswall-tarinoi-ja-yleiso-nauraa


Pirate Bay -oikeudenkäynnin ensimmäinen päivä jatkuu lounastauon jälkeen, ja aamupäivän oikeussalista blogannut Piratpartietin Rick Falkvinge on antanut puolueen lehdistöpaikan salista puolueensa varapuheenjohtajalle Christian Engströmille, joka välittää tapahtumia omaan blogiinsa. Lounastauon aikaan ulkona kadulla järjestettiin pienimuotoisia mielenosoituksia, joissa puhuivat teknisen korkeakoulun piraattiaktivisti Emil Oldenburg, Piratpartietin johtokaksikko Rick Falkvinge ja Christian Engström, Ung Piratin puheenjohtaja Stefan Flod sekä Piratbyrånin Marcin de Kaminski. Yleisöä on ollut paikalla videokuvista päätelleen runsaasti, ja nelihenkinen puhallinorkesteri on luonut soitollaan iloista tunnelmaa.

Falkvinge itse on oikeussalin viereisessä salissa, josta yleisö voi seurata oikeudenkäyntiä ääniyhteyden kautta. Hän kertoo yleisösalin suurimmaksi eroksi itse oikeussaliin sen, että yleisösalissa yleisö nauraa avoimesti syyttäjä Roswallin osin tahattoman koomisille tarinoille. Roswall on mm. juuri kertonut, kuinka hän ja poliisin iskujoukko Pirate Bayn ratsian aikana ihmettelivät sitä, mikä sadoista palveluntarjoajan räkeissä olleista palvelimista oli juuri Pirate Bayn käytössä. Epäilyttävän palvelimen löydyttyä he ottivat omalla tietokoneellaan yhteyttä Pirate Bayhin, saivat yhteyden, vetivät sitten kyseisen palvelimen piuhat irti ja kokeilivat uudelleen, eivätkä saaneet yhteyttä. Voilà, palvelin oli paikallistettu! Ilmeisesti he eivät kuitenkaan olleet aivan varmoja analyyttisen metodinsa toimivuudesta, koskapa päättivät irroittaa ja ottaa mukaansa 194 (!) muutakin palvelinsalissa ollutta palvelinta.

Roswall on tässä vaiheessa alkanut käydä lävitse todistusaineistona olevia yksittäisiä latauksia, joten vuorossa on pitkä tovi tylsää kuvaruutukaappausaineistoa latauksista, jotka ovat antipiraattien itsensä tekemiä ja siten täysin laillisia. Syyttäjä Roswall selittää oikeudelle, kuinka kuhunkin torrenttiin osallistujiksi listattujen käyttäjien kotimaa on nähtävissä pienistä lipuista. Tosin hän joutuu samantien myöntämään, ettei lippujen informaatio ole aina täysin oikeata. Esimerkiksi pohjoismainen Telia.com listataan amerikkalaiseksi palveluntarjoajaksi. Roswall vakuuttaa kuitenkin, että joukosta löytyy joka tapauksessa monia ruotsalaisia lataajia ja jakajia. "Näin tämä rikollisuus pyörii Ruotsissa", hän sanoo todistelunsa päätteksi. Yleisösalin puolella todennäköisesti nauretaan makeasti.

http://lehti.samizdat.info/2009/02/12/2963/
http://lehti.samizdat.info/2009/02/12/2961/

Otsikot on niin härskejä etten kehtaa lainata kunnianloukkaussyytteiden pelossa(ja koska ne kuulostavat rumalta), mutta Lindeniähän siellä pilkataan.
Odotan mielenkiinnolla tarttuuko media tuohon. Sehän nimittäin toisi sivustolle ja kyseisille "artikkeleille"(käytän sanaa hyvin väljässä merkityksessä) entistä enemmän mainetta ja lukijoita.

Periaatteessa en hyväksy yksityishenkilöiden pilkkaamista, mutta poliitikoihin ja julkisuuden henkilöihin pätevät vähän eri säännöt. Tai no, poliitikoihin ainakin.
Leffatähtien päätökset eivät vaikuta meidän kaikkien elämään, he saisivat minun puolestani nauttia samasta yksityisyydensuojasta kuin muutkin. Mutta Linden on teoillaan pyrkinyt vakavasti vahingoittamaan muiden oikeutta yksityisyydensuojaan, joten ehkä hänelle on ihan oikein saada vähän ryöpytystä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200902129072168_uu.shtml

"Yritys voi vaatia työntekijäänsä vaikka riisumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta" - Suvi Linden

Nykyään poliitikot esittävät möläytyksiä joiden kaltaisia on tottunut kuulemaan sketsisarjoissa. Erityisesti kokoomuslaiset ovat kunnostautuneet näillä huumorin kukkasilla. En tiedä onko tarkoituksena totuttaa kansalaiset järjettömyyksiin niin että lopulta emme kauhistele enää mitään, vai onko kyseessä vain yksittäisten poliitikoiden mielenterveysongelmat.
Joka tapauksessa näitä on yhtäaikaa kauhistuttavaa ja viihdyttävää seurata.

http://www.chaoscope.org/

http://www.chaoscope.org/

Väsyneenä tulee outoja ideoita. Päätin vähän lauleskella.
http://www.youtube.com/watch?v=oZkWLfFYpNw&feature=channel_page

Örhh aaaaah elämän pienet nautinnot. Eli: suklaamunkki ja kahvia suklaamaidolla. Ja Paavo Pesusieni.