IRC-Galleria

Perhana, nyt ensimmäistä kertaa kohtasin suomalaisen omeglessa. :) Ja vieläpä joku joka hallitsi oikeinkirjoituksen ja oli muutenkin mukavaa juttuseuraa.

Stranger: f or m?
You: Argh
Your conversational partner has disconnected.

päivitys 04:47
Oli oikeasti tosi mukaviakin keskusteluja välillä. :o jossain vaiheessa otin tavaksi aloittaa keskustelu sanomalla "I'm not female", mikä vähän säästi aikaa. Viimeisin keskustelu oli erityisen miellyttävä juteltiin elämästä ja kaikesta. :)

En olekaan aikoihin, enkä vielä kertaakaan tässä blogissa, vaahdonnut politiikasta tms "oikean maailman" jutuista. Mutta tähän uutiseen oli pakko reagoida: http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/08/riaa-yhtiot-saivat-spotifyn-osakkeita-pilkkahintaan-miksi
"RIAA-yhtiöt saivat Spotifyn osakkeita pilkkahintaan - miksi?"

Enpä taida sittenkään alkaa spotifyä käyttämään. Rajoittaa kyllä levynostointoakin miten pieni osa rahasta menee itse artistille. Tämä on tosin minun kohdallani sikäli harmillista etten käy keikoilla ikinä, eli melkein ainoaksi mahdollisuudeksi tukea artistia jää ostaa bändituotteita. Ja tietysti levittää musiikkia: lisää fanikuntaa.
Olisikin hienoa jos bändit voisivat vain laittaa kotisivuilleen tilinumeron lahjoituksia varten, mutta lainsäädäntö taitaa vähän hankaloittaa tällaista ainakin suomessa.

No, tulen joka tapauksessa jatkamaan lempiartistieni levyjen ostamista(ja jakamista), koska vaikka se rahallisesti ei heitä paljoa hyödytäkään niin jo pelkistä myyntiluvuista on hyötyä. Ja symboliikkaa arvostavana ihmisenä se on minulle tärkeää jo pelkkänä eleenä.

Viikko peliä takana ja ninjailu sujuu kuin tanssi. Kävelen Taironin kaduilla huolettomasti ja pätkin raskaasti aseistautuneita sotilaita ihan ohimennen. Tosin taisteluhelikopteri meinasi olla minulle liikaa, mutta onneksi sen hyökkäyksiä piti vain väistellä kunnes se meni pois.

Nyt on taas menossa hermo typerään tasohyppelyyn. Kamera ei ole ainoa syy, vaan huomasin että jostain syystä Ninja Gaidenissa on hyvin vaikea erottaa etäisyyksiä. Vähän kuin katselisi yhdellä silmällä. Se on outoa, koska grafiikka on kuitenkin todella hyvää, ja rumemmissakin peleissä yleensä syvyyksien erottaminen on onnistunut vaivatta.
Muutenkin nämä tasohyppelyt ovat todella rasittavia. Ei tule edes tyydytystä niissä onnistumisesta, ainoastaan helpottunut olo että typeryys on takana.

Taisteltuani paria panssarivaunua vastaan kurkku on käheä huutamisesta, ja rintaa puristaa. Muistelen että sydän ei hirmuisesti tykkää stressistä, ja päätän ottaa vähän rauhallisemmin.

Heh. Helikopteri. Arvatkaa otinko rauhallisesti.

Vaan upeita välianimaatioita katsellessa kyllä hermo lepää. :)

Tänään on kyllä liian ärtynyt olo jotta jaksaisin kirjoittaa muuta kuin kuivaa selostusta pelin tapahtumista, mitä aiemmat osat ovat sisältäneet jo ihan liiaksi. En jaksa edes miettiä nimeä tälle osalle. Lisään sen myös myöhemmin jos keksin.

Tänään olen paremmalla tuulella ja selvisin inhasta siltakohtauksesta ensimmäisellä yrittämällä. En muistanutkaan viimeksi kertoa että selvitin toisenkin 60 demonin haasteen, mutta se olikin toisaalta ihan helppo, demonit kun olivat vain PARIMETRISIÄ ZOMBEJA jotka heiluttivat VALTAVIA MOUKAREITA ja KIRVEITÄ. Ja muutama sellainen tyhmä jousimies. Aikaa siinä kyllä meni, mokomat kun olivat perhanan kestäviä.

No, uusi päivä uusine haasteineen. Tapoin hirveän lonkerömörkin joka olisi ollut naurettavan helppo ilman idioottimaisesti poukkoilevaa kameraa jonka takia en nähnyt milloin hyökkäys oli tulossa. >:|

Tavattuani vähän vanhoja ystäviäni hämähäkkininjoja, tuli ehkä tähän asti paras bossitaistelu: pinkki liskonainen Alma. Taisin ihastua häneen, siitä huolimatta että hän veteli minua pahasti turpaan ja heitteli kivipilareita päähäni. Tai ehkä juuri sen takia. :)
Ekalla yrittämällä meni läpi. Tosin saatoin ehkä ihan hitusen vakoilla FAQ:ista miten hänen hyökkäyksiään voi väistää... ja saatoin ehkä käyttää melkein kaikki parannusjuomani.
MUTTA en käyttänyt yhtään ninpoa, enkä sitä erikoishyökkäystä joka faqin mukaan tehoaa häneen parhaiten! (koska en osannut)

Haluaisin myös huomauttaa etten ole tähän mennessä kertaakaan käyttänyt ninpoa. Tämä tosin ei johdu niinkään korkeiden pisteiden tavoittelusta, vaan laiskuudesta. En ole jaksanut selvittää mitä nappeja painamalla se tehdään.(no äsken selvitin sen bossia varten, mutta ei sitten tullutkaan käytettyä)
Siis: (pelissä) ninpo merkitsee mahtavia loitsuja joilla pitäisi vihollisten ja bossienkin kaatua helpommin. Peli kannustaa olemaan käyttämättä niitä antamalla enemmän pisteitä jos selvittää tehtävän ilman ninpoa. Pisteitä!! Space Invadersin aikaan peleissä oli kyse pisteistä, minä haluan vain hienoja kokemuksia. Ja, tässä nimenomaisessa tapauksessa, haastetta.
Joten ei ninpoa, kunnes on ihan pakko.

Jatkan pelaamista.

Uusia vihollisia! Konetuliasein varustettuja sotilaita, jeah. Tämä on ensi kohtaamiseni heidän kanssaan joten saivat verotettua ihan kivasti terveyttä.(huono tekosyy kyllä :I)

Selvitin vielä joukon singoilla ja konekivääreillä varustautuneita sotilaita ja pari panssarivaunua. Pikkujuttu ninjalle.

Pienen harjoittelun jälkeen soltutkin kaatuvat kuin mummot Carmageddonissa.

Takaisin lempipaikassani Pleasure Streetillä, jossa aion nyt harrastaa vähän häpeämätöntä farmausta(respawnaavien vihollisten toistuvaa tappamista) koska massit ovat ihan vähissä.

Haha. :D On näillä kranaattejakin! Mahtava tunne kun luodit, raketit, kranaatit ja VERI lentävät ja miekka viuhuu!
Jotkut pelaajat ovat varmaan tympiintyneet kun ninjamaailmassa on edistynyttä teknologiaa, tai että teknologiamaailmassa on mystiikkaa ja taikuutta, mutta minä pidän tästä sekoituksesta.

Okei, farmasin ihan perkeleesti. Tuplasin massini, niin että sain puumiekan viimeisen tason päivitettyä, ja se muuttui parhaimpaan muotoonsa. Nyt se on jättimäinen mela, joka saa Ruyn näyttämään tuulettimelta hyppiessään voltteja. Kannatti käyttää yhteensä 100 000 essenceä tähän? :D
Toisaalta tuota rahamäärää farmatessa olen saanut arvokasta kokemusta, ja minulla oli kaiken aikaa mahtavan hauskaa. Eli kyllä se kannatti.

Selvisi myös että sinkomies on TYHMÄ PELLE joka ampuu vaikka olisin ihan hänen nenänsä edessä. ;( Tietenkään hän ei itse vahingoitu räjähdyksessä, grrrr.
Ja perussolttujen lempipuuhaa on näemmä lävistää minut pistimellä ja ampua vielä päälle. Kiitti.

Tästä huolimatta soltut taitavat jo olla melkein lempivihollisiani. Hämähäkkininjat kyllä vievät yhä ykkössijan, olivat ehkä ninjamaisimpia ukuleita tähän asti. Ilmestyivät tyhjästä ja katosivatkin välillä, ja olivat vain niin perhanan tyylikkäitä.
Harmittaa etten käyttänyt aiempia spawnauspaikkoja hyväkseni ja harjoitellut heidän kanssaan ihan kunnolla. Ainoa mistä heissä en tykännyt olivat ne räjähteet, mutta hei, kumppanien pieniä vikoja on siedettävä jos he ovat muuten ihan mahtavia.

Ja mahtavuudesta puheenollen, Alma oli kyllä ihan ykkösbossi. Ehkä olisin tykännyt hänestä vähän vähemmän jos hän olisi ollut mies, tai vanha, tai ruma, tai väärän värinen, tai puhunut väärällä korostuksella, mutta hän oli juuri täydellinen. Pelitiimi ei ollut edes mennyt överiksi rintojen kanssa, kuten tekivät Rachelin(tissinainen) kohdalla.
EI NYT SILLÄ että se olisi haitannut. Pahasti. Höm. Myöskin harmittaa että tallensin vanhan tallennuksen päälle, niin en pääse tapaamaan Alma-kultaa ennen seuraavaa pelikertaa. Mutta sitä kannattaa odottaa. :)

Tiedostan että alan kuulostamaan vähän levottomalta, mahdollisesti tuntikausia kestäneen pelaamisen takia.(etenen hitaasti koska kirjoitan, mesetän ja irkkaan samalla.) Lienee siis aika lopettaa(kirjoittaminen) tältä päivältä. Jos pelissä tapahtuu vielä jotain kiintoisaa, kerron siitä seuraavassa merkinnässä. Ellen tuhoudu!

(ainiin, yritän välttää spoilereita mutta huomauttakaa silti jos kerron mielestänne liikaa pelin tapahtumista)

(lukekaa mieluummin blogspotista kun gallerian tekstinmuokkausmahdollisuudet ovat ihan perseestä http://mikropop.blogspot.com/)


Tänään olen äärimmäisen väsynyt joten en jaksa pelata.(eli aika perkeleen väsynyt) Joten sen sijaan mainostan teille muuatta upeaa nettisarjakuvaa: Mutant Ninja Turtles Gaiden
Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on Teenage Mutant Ninja Turtlesin maailmaan sijoittuva fanfiction-sarjakuva. Suosittelen erityisesti alkuperäisen tuotteen faneille, mutta myös kaikille muillekin hyvän sarjakuvan ystäville.

MNT Gaiden on paljon vakavampi ja synkempi kuin kumpikaan alkuperäisistä sarjakuvista. Kilpikonnat ovat nyt paljon inhimillisempiä hahmoja heikkouksineen; Raphaelista on tullut vihainen alkoholisti ja Donatello on sulkeutunut omaan itseensä, alkaen osoittamaan hullun tiedemiehen merkkejä.
Yleensä inhoan kaikenlaista draamaa, mutta tämä sattuu osumaan juuri suoneen. (ehkä se johtuu ninjailusta)
Eikä tämä pelkkää synkistelyä ole, mahtuu mukaan lämpimiäkin hetkiä.

Olen myös koko päivän nauranut(ja kurkun käheydyttyä ensin örissyt ja sitten vinkunut) Halolz-huumorisivustolle. Tässä muuan tämänpäiväistä aihettani sivuava pala: http://www.halolz.com/2008/09/24/marios-mistake/

Ninjailun vietyä kaikki voimani on aika rentoutua hetken aikaa. Joten juustopatonki kaikilla tavallisilla sörsseleleillä, eli margariinia, edamia, fetaa, tomaattia, tuoretta basilikaa ja oliiviöljyä.

ps. Minun pitäisi laihduttaa. :[

Tänään meni ensimmäistä kertaa oikein kunnolla hermo Ninja Gaideniin, tarkemmin sanoen sen tasohyppelyosuuksiin.

Ensimmäisessä merkinnässä vertasin peliä Prince of Persiaan. Ninja Gaidenin kontrollit ovat hienostuneemmat ja monimutkaisemmat, mikä on erinomaisen mukava asia taistelukohtauksissa, mutta tasohyppelyssä todella vitun ärsyttävää.

Prince of Persiassa kun hyppäät kielekkeeltä tai jonkun tolpan päältä, prinssillä on yleensä yksi tai kaksi mahdollista suuntaa mihin hypätä. Se toimii, siinä ei kovin helpolla sählää ja mene väärään suuntaan. Ninja Gaidenissa voit hypätä ihan mihin tahansa suuntaan, mikä on perseestä koska hienostuneisuudestaan huolimatta kontrollit eivät ole TÄYDELLISIÄ.

Myöskin kameran sijainti vaikuttaa siihen mihin suuntaan ohjainsauvan kääntäminen sankariamme vie. Kamera on kyllä keskimääräistä vähemmän ärsyttävä, mutta silti aivan vitun mahdoton kun et näe mihin hypätä mutta on PAKKO hypätä ja äkkiä, koska luurankojousimiehet ampuvat sinua jättimäisillä nuolilla jotka tiputtavat sinut takaisin kuilun pohjalle. Ei voi edes yksitellen tappaa näitä jousimiehiä, koska he respawnaavat JOKA KERTA kun tiput pohjalle.

No, tuohon kohtaukseen ei mennyt hirveästi hermo kun pääsin sen lopulta puoliksi tuurilla. Tänään olen ehkä tavallista kireämpi koska taisin juuri herättää koko tienoon karjunnallani.
On siis tämmöinen pitkä huone jossa on kolme typerää jousimiestä, ja heidät täytyy ampua. Jokaiseen uppoaa 4 nuolta, ja maksimissaan voit kantaa 5 nuolta. Jos ammut huti etkä saa kaikkia tapettua, on pakko mennä toiseen huoneeseen hakemaan lisää nuolia, ja arvatkaa ovatko nämä paskiaiset respanneet kun palaat? Kyllä.
Kun on heistä selvinnyt, täytyy ylittää silta jonka yläpuolella heiluu jääkaapin kokoisia piikkimoukareita, ja itse sillalla on piikkiansoja joiden yli täytyy hyppiä.

Ei se oikeastaan ole ihan mahdottoman ärsyttävää tarkemmin ajatellen, mutta kuten totesin, tänään on hermo sangen kireällä ja niinpä en jaksanut yrittää enää neljättä kertaa tuota.
Pahoittelen kirosanojen paljoutta. Syytän tästä James Rolfea jonka videoita katsoin aiemmin:
http://www.cinemassacre.com/new/?page_id=13

Tämän päivän oppitunti oli raivonhallinta.

Tänään selvitin 60 demonin haasteen(Sixty Fiends Challenge). Tosin viisi parannusjuomaa siinä meni, mitä häpeän.

Vaan nyt on aika pitää tauko pelaamisesta, ja lähteä kentälle harjoittamaan käytännön ninjailua! Mukaan otan muutaman parannusjuoman(kuvassa) ihan kaiken varalta.

Juoman sivuvaikutuksena on todettu ilmentyvän koordinaatiokyvyn heikkenemistä, joten jätän aseet pois matkasta. Pois jää myös naamio, jotta viholliseni eivät tunnista minua ninjaksi.

Tulen kirjoittamaan harjoituksen sujumisesta mikäli selviän hengissä, ja mikäli en ole aivan sekaisin liiallisesta parantamisesta.

Koska tämä merkintä jäi niin lyhyeksi niin mainostan yhtä lempisarjakuvistani: The Adventures of Dr. McNinja http://drmcninja.com/
Se on nettisarjakuva, eli kaikki seikkailut ovat luettavissa ilmaiseksi tuolla sivustolla.

Kolmas ninjapäivä menossa ja miekka pysyy yhä paremmin kourassa. Vain hämähäkkininjat ovat yhä vaikeita. Kohtasin saman porukan vahingossa neljä kertaa kun möhlin. Katsokaas kun viholliset respawnaavat tietyissä paikoissa, ja tuo nimenomainen porukka spawnasi joka perkeleen kerta kun erehdyin edes kulman taakse menemään!

Mutta alan jo tottua heihin. Olen yhä surkea väistelemään pommeja, joten keskityn vain tappamaan heidät mahdollisimman nopeasti. Viimeisellä kerralla en joutunut edes turvautumaan parannusjuomaan.
Valkoiset ja harmaat vartijat hoitelen jo kuin vettä vain, ja he ovatkin aina tervetullut näky hämähäkkininjojen jälkeen.

Päätin myös ostaa Ninja Gaiden Blackin heti kun saan tämän pelattua läpi, sekä myöskin yrittää vaikeammilla tasoilla. Itseluottamukseni on kasvanut roimasti! Pian minua ei pysäytä enää mikään. Uskallan marssia työkkäriin miekkaa heilutellen ja vaatia taitojani vastaavia töitä.

Pelimaailman ulkopuolella kävin myös salilla, koska Ryun käsivarsien tuijottaminen herättää miehistä kateutta.