IRC-Galleria

Olen jo pitkään halunnut tehdä (web)sarjakuvan, ja tässä se nyt sitten on: http://ufouria.thecomicseries.com/comics/first

Sarjis perustuu Ufouriaan, joka on mielestäni yksi NESin parhaista peleistä ikinä. Se oli todella ihmeellinen ja omituinen.
En osaa piirtää tarpeeksi hyvin tehdäkseni kunniaa pelille, joten copypastesin screenejä ja spritejä suoraan pelistä ja muokkailin vähän päälle. Samaa tekniikkaa käytetään muissakin pelisarjakuvissa, joten en häpeä. Tästä tuli parempi näin.

Toivottavasti vain luomisvimma jatkuu.. liian usein aloitan jonkun projektin ja sitten ensimmäisen illan(/aamun) jälkeen en enää jaksakaan jatkaa sitä. Saa nähdä miten tämän käyn.

Minulla on mielessä ihan varsinainen juonikin, eli en aio vain pelin tapahtumia kertailla ja ihmetellä. Tulen tietty ulkoasuakin parantelemaan vielä kunhan jaksan.
Jos joku haluaa neuvoa html:n kanssa niin kelpaisi, kas kun en tiedä siitä alkeitakaan. :D

Mukavaa kun on hyviäkin uutisia välillä:
http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/08/tutkimus-kolme-neljasta-suomalaisnuoresta-warettaa-pelotteet-eivat-pure

"Tutkimus: kolme neljästä suomalaisnuoresta warettaa, pelotteet eivät pure"

En aikonut tänään kirjoittaa, mutta nyt on pakko vähän tuulettaa itsetuntoa! Hakkasin tänään kolme 60 demonin haastetta ja kaksi bossia. o_o
Jälkimmäinen bossi oli FAQin(luin vasta jälkeenpäin) kirjoittajan mukaan vaikein tähän asti. Hähää! Ensimmäisellä yrittämällä läpi ja vain yhden ison parannusjuoman kulautin.

Tällä pelikerralla olen muutenkin päässyt valtavasti eteenpäin. Eilen vain kolusin koko illan vanhoja pelialueita.

No, eipä muuta tänään. Voisin tietysti kuvailla yksityiskohtaisesti jokaista sankarillista taistoa ja Ryun virheettömien lihasten täydellisiä liikkeitä, mutta sitä olen tainnut jo tehdä tähän asti aika paljon.

Joten offtopicia kaikesta muusta mistä piti tänään kirjoittaa mutta en jaksanut.
Ensinnäkin, makaroni ja raejuusto sopivat perhanan hyvin yhteen. Ketsuppia tai tomaattisosetta en tällä kertaa käyttänyt, olivat niin hyviä ilmankin. Vähän margariinia sulatin makaronin joukkoon ennen raejuuston lisäämistä.

Toisekseen, on pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa Piraattipuolueesta mutta en ole saanut aikaiseksi, joten mainostan teille Heijastuspinnan eilistä tekstiä http://www.heijastuspinta.fi/2009/08/viela-yksi-kesapaiva-ja-piraatit-warez.html joka valotti asiaa paljon paremmin kuin olisin itse osannut.

Kolmanneksi, minulla on uusi peliprojekti josta innostuin luettuani yhden innokkaan pelaajan irc-galleriablogia. Tott
Heppu pelaa vauhdilla läpi vanhan polven konsolipelejä, ja muistin pari klassikkoa omasta lapsuudestani jotka ansaitsisivat uudelleenpeluun.

Neljänneksi, kun nyt kerran ryhdyin mainostamaan niin mainittakoon myös kaverini juuri aloittama blogi http://vihrealuola.blogspot.com/
En vielä tiedä mistä hän aikoo kirjoittaa, mutta olen varma että se tulee olemaan mielenkiintoista.

Ja ninjan tie lähenee päätöstään... Päättyykö se pelin läpäisemiseen vai korkeasta verenpaineesta johtuvaan sairaskohtaukseen, sen saamme pian tietää.

VITUTTAA tuo typerä LU:n mainos messengerissä. Aina hiiri menee vahingossa siihen päälle ja typerä musiikki ehtii soida puoli sekuntia. "dumdudum"
Kiitos vain, muistanpa olla ostamatta lu:n fanipaloja enää ikinä.

En ole katsonut telkkariakaan kuukausiin koska meni niin pahasti hermo mainoksiin. Jokainen mainos sai tekemään päätöksen etten enää osta kyseistä tuotetta, ja se onkin pitänyt lukuunottamatta ruispaloja joita yhä ostan satunnaisesti.(odotan että joku toinen leipomo kehittää samanmakuisen halpiskopion ja sitten loppuu niidenkin ostaminen)

-Quatermass ja tuhoon tuomittu sota mainosten valtaa vastaan

ps. poikkeuksena on nettisarjisten sivuilla olevat mainokset jotka yleensä johtavat toisiin nettisarjiksiin, niiden kautta olen tehnyt hyviä löytöjä.

pps. Pidän kyllä mainoksia parempana tapana rahoittaa tv-kanava kuin yleinen tv-maksu, tai vielä järjettömämpi mediamaksu. Ongelma vain on siinä että typerät ihmiset USKOVAT mainoksiin. Toisaalta juuri tämän takia mainoksilla ylipäänsä pystyy rahoittamaan mitään. Argh tätä tuskaa.

Pidettyäni viikon ajan taukoa on taas aika palata Ninja Gaidenin maailmaan. Heti ensimmäisenä tuli vastaan kolmas 60 demonin haaste. Tämä oli kaikista nopein koska ötöt kuolivat helposti, mutta heillä oli myös todella raivostuttavia hyökkäyksiä jotka söivät melkein kaiken Ryun healthin yhdessä hujauksessa. Hermo tietysti meni kovin. Varsinkin kun siinä menivät viimeiset parannusjuomani, eikä kauppoja ole näkynyt pitkään aikaan.
Tai näin ainakin luulin, kunnes huomasin oven jota en ole aiemmin kokeillut, ja siellä olikin kauppa. -__-

Pelin ehdottomasti ärsyttävimpiä hetkiä koin taistellessa typeriä sähkömatoja vastaan. Hyökkäyksiä tuntuu olevan melkein mahdoton torjua, ja tekevät ihan vitusti vahinkoa. No okei, tarkistin tietysti FAQista miten näitä pitäisi hakata, mutta ohjeet olivat tietysti hyödyttömiä.

Minun täytyisi muuten vakavasti opetella itsehillintää. Tämä alkaa olla aika ärsyttävää jo. Noh, en sentään enää aikoihin ole hajottanut seiniä raivopäissäni, mutta edelleen pakko se on jotenkin purkaa joten käytän ääntäni. Liikaa. Jos kuuntelitte tuon PA:n nauhoituksen, niin sama äänensävy mutta kymmenen kertaa kovemmalla voimakkuudella. EN PERKELE VOI SILLE MITÄÄN.
Tai voisin. Voisin sulkea pois kaikki raivoa aiheuttavat tekijät, kuten esim. Ninja Gaidenin. Mutta mikä perkeleen ratkaisu se muka olisi?

Peli jatkuu. Pitäisi kai keksiä jotain uutta kirjoitettavaa, varmaan nimittäin on tosi kiinnostavaa lukea joka kerta "tänään tapoin näin monta vihollista." Haha, joka tapauksessa, taas yksi 60 demonin haaste. Hermo ei mennyt tällä kertaa.

Bossi, joka oli PALJON mukavampi ja vähemmän ärsyttävä kuin ne typerät sähkömadot.

Okei, seuraavassa tehtävässä pitää uida. Mikä taas on hyvin ärsyttävää. Tasohyppelyn lisäksi uiminen ja sukeltaminen ovat kohtia joissa kontrollit mättävät todella pahasti.
Olen tottunut että peleissä Y-akseli on käänteinen uidessa tai lentäessä, eli sauvan painaminen alas saa hahmon menemään ylös yms. Ei tässä, eikä sitä voi säätää. Ainakaan pelin aikana. En jaksa käynnistää uusiksi nähdäkseni hoituuko se päävalikosta.
Toisekseen herra mestarininja ei kai millään osaa uida suoraan eteenpäin, ei, pienikin sauvan kääntäminen saa hänet menemään hyvin jyrkästi ylös tai alas. Yritäpä päästä johonkin vedenalaiseen putkeen kun tämä osaa vain törmätä altaan pohjaan tai nousta suoraan pintaan.
Ja vedessä pitäisi vielä tapellakin, hyvin kömpelösti ja hyvin rajoitetulla liikevalikoimalla.

Hyvin paljon uimista.

Pelkäsin kamalasti että bossia vastaan joutuisi tappelemaan uidessa, mutta ei onneksi. Mukavan tilava areena jossa kamerakin sai liikkua vapaasti. Health oli vähän vähissä joten ryntäsin suoraan bossiin tarkoituksena ottaa selvää hänen taktiikastaan jotta pärjään myöhemmin paremmin. No ei, ukkohan kaatuikin helposti ekalla yrittämällä. O__o Ehkä helpoin bossi tähän mennessä? Tästä jäi hyvä fiilis.

Nojaa. Ilmeisen menosuunnan lisäksi on mahdollista palata tutkimaan vanhoja alueita, minkä tietysti teenkin. Suureksi ilokseni kohtaan vanhoja kunnon hämähäkkininjoja. Hekin ovat tapaamisesta oikein iloissaan ja osoittavat sen räjähtävän riemukkaasti.

Nyt siis vedellään tosiaan paikoissa joissa käytiin aiemmissa tehtävissä. Jostain syystä tykkään tämmöisestä vanhojen alueiden koluamisesta peleissä aina valtavasti. Äh, en osaa selittää.
Sama fiilis oli Half-Lifessa aikoinaan, kun onnettomuuden jälkeen mentiin taas läpi tuttujen paikkojen jotka nyt olivat vähän erilaisia.
Sekä tietysti Silent-Hill peleissä, jossa maailma on erilainen kun ollaan "pimeällä" puolella.
Zeldoissa kävin myös aina rymyämässä jo kertaalleen kolutut temppelit. Minulle on tärkeää että peleissä on mahdollista tehdä niin, vaikka siitä ei olisi mitään suoranaista hyötyä.

Meni hermo kun käytin vahingossa ninpoa. En vieläkään muista mistä nappuloista se tulee, mutta näköjään ihan liian helposti. Onneksi olin tallentanut pelin juuri ennen sitä.

Yritän keksiä jotain järkevää sisältöä tähän. Aion kuitenkin kirjoittaa kunnes olen pelannut tämän läpi, ellei sydämeni ensin petä raivokohtauksen takia.

Pahuuden Armeijan ensimmäinen "radiolähetys" on valmis. Koska olen tyhmä tumpelo, en osaa tehdä podcastia(mikä helkkari se edes tarkalleen on?! :D) joten nauhoitin vain .mp3 tiedostoksi.
Käytin leikkaamiseen Audacitya, se on ilmainen ja helppokäyttöinen äänieditori. http://audacity.sourceforge.net/

JA JOSTAIN VITUN SYYSTÄ irc-galleria ei anna linkittää tiedostoihin("Asiattomien linkkien levitys IRC-Galleriassa on kielletty."), joten mainostanpa sitten blogiani jossa on tämä sama merkintä ja jossa linkit toimivat: http://mikropop.blogspot.com/2009/08/pahuuden-armeija-tiedottaa.html


Ja tiedoksi vielä, mainittu rahankeräys on sisäpiirin vitsi, mitään lahjoituksia jäseniltä ei ole pyydetty eikä otettaisi vastaankaan.

edit: megauploadiin näköjään pystyykin linkittämään: http://www.megaupload.com/?d=Q3Q6DQ2G

Perhana, nyt ensimmäistä kertaa kohtasin suomalaisen omeglessa. :) Ja vieläpä joku joka hallitsi oikeinkirjoituksen ja oli muutenkin mukavaa juttuseuraa.

Stranger: f or m?
You: Argh
Your conversational partner has disconnected.

päivitys 04:47
Oli oikeasti tosi mukaviakin keskusteluja välillä. :o jossain vaiheessa otin tavaksi aloittaa keskustelu sanomalla "I'm not female", mikä vähän säästi aikaa. Viimeisin keskustelu oli erityisen miellyttävä juteltiin elämästä ja kaikesta. :)

En olekaan aikoihin, enkä vielä kertaakaan tässä blogissa, vaahdonnut politiikasta tms "oikean maailman" jutuista. Mutta tähän uutiseen oli pakko reagoida: http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/08/riaa-yhtiot-saivat-spotifyn-osakkeita-pilkkahintaan-miksi
"RIAA-yhtiöt saivat Spotifyn osakkeita pilkkahintaan - miksi?"

Enpä taida sittenkään alkaa spotifyä käyttämään. Rajoittaa kyllä levynostointoakin miten pieni osa rahasta menee itse artistille. Tämä on tosin minun kohdallani sikäli harmillista etten käy keikoilla ikinä, eli melkein ainoaksi mahdollisuudeksi tukea artistia jää ostaa bändituotteita. Ja tietysti levittää musiikkia: lisää fanikuntaa.
Olisikin hienoa jos bändit voisivat vain laittaa kotisivuilleen tilinumeron lahjoituksia varten, mutta lainsäädäntö taitaa vähän hankaloittaa tällaista ainakin suomessa.

No, tulen joka tapauksessa jatkamaan lempiartistieni levyjen ostamista(ja jakamista), koska vaikka se rahallisesti ei heitä paljoa hyödytäkään niin jo pelkistä myyntiluvuista on hyötyä. Ja symboliikkaa arvostavana ihmisenä se on minulle tärkeää jo pelkkänä eleenä.