IRC-Galleria

Kirjoittelen tässä taas kieroa Thief-fanficiä. Mutta äsken tapahtui jotain niin kivaa että olisi häpeä liittää se veriseen tarinaani, joten kerron siitä erikseen.

St. Edgarin kirkossa siis olen tehtaan puolella. Täällä on se paikka jossa on pari zombia lukittuina huoneisiin. Yleensä olen avannut huoneet ja antanut paikalla partioivan papin tuhota ne, ja sitten huijannut papin polttouuniin. Tällä kertaa päätinkin varastaa hänen taikasauvansa ennen huoneiden avaamista. No ukko lähti tietysti karkuun, ja zombi juoksi perässä, ja minäkin. Siis zombi juoksi papin perässä ja minä zombin perässä.
No, kohta toinen hammeri huomaa minut ja lähtee perääni. Tällä välin zombi on kadottanut papin ja huomaa nyt minut. Nyt siis hammeri jahtaa minua ja zombi jahtaa hammeria.
Zombi katosi lopulta jonnekin, ja hammeri kadotti jälkeni siinä huoneessa jossa lattiasta leiskuu tulta muutaman sekunnin välein. Tyhmä ukko ei keksinyt poistua poistua huoneesta, vaan tallusteli siellä edestakaisin ja parkaisi aina kun liekit löivät. Lopulta hän kuoli. Zombi katosi jonnekin.

Palasin polttouunihuoneeseen. Sinne oli ilmestynyt toinen pappi taikasauvoineen. Pöllin tietysti sauvan, ja päästin sitten toisen zombin vapaaksi. Nyt tilanne on semmoinen että minä juoksen papin perässä ja zombi minun perässäni.

Voi olla että minulla on vain yksinkertainen mieli, mutta minusta tämä on erittäin viihdyttävää. :)

Piiitkän tauon jälkeen on aika palata Ninjan tielle. Lähes tuhouduttuani viime kerralla olen häpeällisesti vältellyt velvollisuuksiani, mutta se loppuu nyt.

Viime kerralla siis jouduin KAUHISTUTTAVAAN demoniulottuvuuteen, jossa hirveä demonikeisari(vai mikä olikaan) pakotti minut taistelemaan inhoja joukkojaan vastaan. Taistelu tosin oli lasten leikkiä verrattuna hirmuiseen labyrinttiin johon jouduin seuraavaksi menemään. Se oli mitä hermoja raastavin kokemus, ja olisinkin rääkynyt tuskaani kovaan ääneen ellei naapuri olisi istunut sohvalla ihmetellen menoani.
Onneksi hän lähti ennen kuin pääsin labyrintin loppuun, jossa odotti kammottava haamusamurai, tähän asti oikeasti pahin bossi. Olin tallentanut viimeksi ennen labyrinttia, joten oli pakko irvistää ja yrittää kestää kauheat haamuhyökkäykset, joista yhdellä samurai palautti omaa healthiaan juuri kun olin saada hänet hengiltä!
Vaan sainpa lopultakin ukon tuhottua, ja joka ikinen parannusjuoma siinä meni. Tämän jälkeen areenalle ilmestyvät haamukalat melkein imivät lopun elämäni, ennen kuin pääsin pakoon ja tallentamaan.

Niinpä niin, tämän takia olen pitänyt hieman taukoa ja lepuuttanut hermojani Burnout Revengen ja GTA - San Andreasin kaltaisten rattoisten rymistelyiden parissa. Mutta nyt en voi enää sivuuttaa Ryun epätoivoisia huutoja pelihyllyn hämäristä.
"Tule takaisin!" hän kutsuu. "Mahtavista lihaksistani ja ninjataidoistani ei ole mitään hyötyä ilman sinun viisasta ja oikeamielistä johdatustasi!" No hyvä on kun kerran noin anotaan.

Harjoitus on paikallaan, joten kierrän Taironin ympäristön vihollisia mestästäen, ja tietysti farmaten essenceä parannusjuomia varten. Matkani käy kaduilta viemäreihin ja luostarista katakombeihin, ja kohtaan fiendejä, lepakoita, jättiläiszombeja, niitä inhoja supersotilaita, sekä tietysti vanhoja rakkaita ystäviäni Mustia Hämähäkkininjoja. Mokomat hilpeät veikkoset saivat minut yllätettyä luostarin arkistossa ja räjäyttivät perseeni taas kerran. <3
Vielä yksi taistelu Pleasure Streetillä Han's Barin edustalla... Ja sitten vielä yksi, ja vielä yksi...

Vaan lopulta velvollisuus kutsuu, on aika lähteä. Hyvän aikaa kuluukin kun etsin tietä takaisin labyrinttiin. Pysähtyessäni tappelemaan supersotilaiden kanssa matkan varrella huomaan mystistä hohdetta erään talon sisällä. Pakkohan se on mennä tarkistamaan. Siellä on teleportti joka heittää minut takaisin demoniulottuvuuteen! Tavallisten (super)demonien lisäksi siellä hönkii jonkinlaisia supersuperdemoneita, isoja korstoja joilla on saksikädet ja jotka ampuvat silmistään laseria. :O
Parikymmentä otusta tapettuani minulle alkaa selvitä että kyseessä on uusi 60 demonin haaste. Sen päätyttyä olen hengästynyt kuin fyysisen taistelun jäljiltä. Kenties tämä oli Ninja Gaidenin tapa toivottaa minut tervetulleeksi pitkän pelitauon jälkeen. En voisi kuvitella parempaa tapaa. :)

Pitkän harhailun jälkeen pääsin takaisin labyrinttiin. Olin unohtanut miten ärsyttäviä siellä leijailevat haamukalat oikein olivatkaan, mutta nunchakulla ne hoituivat. Ja nyt edessäni kohoaa kauhea palatsi. Pelottaisi, mutta jyhkeä musiikki valaa minuun rohkeutta.

Puolta tuntia myöhemmin...

Vapisuttaa. Kurkku on taas vaihteeksi käheä, en voinut estää itseäni karjumasta muutaman otteeseen. Vähän ajan jälkeen en saanut enää muodostettua sanoja, vaan "Perkele!" ja "Kuole!" huudahdusten tilalle tuli "arrrraaaarraaaaaaaa!" primitiivisten vaistojeni herätessä henkiin.

Vaan olen taas askeleen lähempänä tieni päätöstä. Ninjan tien! Tähän on hyvä lopettaa tältä illalta.

Grr. Voitin pokeriturnauksesta muka 500, mutta peli antaakin käteen vain 60. Tästä suuttuneena kaappasin jonkun naisen ihmiskilveksi ja lähdin taas ammuskelemaan.
Nainen yritti karkuun, joten ammuin häntä jalkaan ja SKALPEERASIN! Hähää!
Tältä varmasti Rolandista tuntui Tullin kylässä.

Halvat huvit.. olen vain pelannut koko pelikasan ihan puhki ja on tylsää. Ninja Gaiden on vielä kesken tosin, mutta kerään yhä voimia viime kerran jäljiltä.

Pelasin Gunia pitkästä aikaa odotellessa että soijarouhe likoaa. Mukava peli, mutta liian vähän sisältöä. Maailma on minimaalisen pieni verrattuna esim mihin tahansa GTA:han tai Zeldaan.

Kaikki tehtävät alkavat olla jo pelattu, joten päätin vihdoinkin kokeilla mitä tapahtuu jos town patience -mittari menee nolliin. Se kun katsokaas laskee aina jos tapat kaupungin asukkaita.

"Showdown!"

Kirkonkello soi, aavikkopensas rullaa kadun poikki, ihmiset juoksevat piiloon... ja aseistautunutta porukkaa rynnii kohti. Sitten kun olen tappanut kaikki...
"You've killed the posse! Showdown over." ja town patience on taas maksimissa. o_o Kiva. Heti teurastuksen jälkeen osallistun pokeriturnaukseen.

Realismissa on muutenkin joustettu juuri sopivissa kohden viihdyttävyyden lisäämiseksi. Minkä tahansa vapaan hevosen voi pölliä itselleen kyydiksi ilman että kukaan älähtää, ja haavat paranevat viskihuikalla. Kunpa vain olisi isompi pelimaailma ja enemmän sisältöä, niin tämä olisi todella tiukka peli.

Päivän salaperäisessä kokoontumisessa pelasimme '80-luvun trivial pursuitia, ja kuuntelimme King Diamondia ja Blackmore's Nightia.

http://www.youtube.com/watch?v=0pSYRLZj8xs

Tänään olin musta. Mustat kengät, housut, kauluspaita, trenssi, ja nahkahanskat. Oliivinvihreät olkalaukut vähän turmelivat vaikutelmaa, mutta eivät liikaa. Näyttäisin luultavasti typerältä mustien laukkujen kanssa.

Kotimatkalla pistäydyin kaupassa, ja katsoin että onpa tutun näköinen henkilö kassalla, kasvo 6 vuoden takaa yläasteelta.. En olisi ujona tietenkään uskaltanut sanoa mitään, mutta sitten tullessani kohdalle hän kysyikin "Mitenkäs sinä olet voinut?" ja sitten vaihdettiin kuulumisia hetki. :)

Olen vain aina ollut siinä uskossa ettei kukaan kuitenkaan muistaisi naamaani, ajatus jonka turvin on ollut vähän helpompi liikkua valoisan aikaan ulkona. Pitänee kasvattaa parta. (kasva jo! pirun geenit.)

Kävin jopa kelallakin toimittamassa yhden pienen paperin. Moinen velvollisuuksien hoitaminen oli mitä uuvuttavinta, ja tällä viikolla pitäisi käydä koulullakin vielä. Ah ja voih.

Ainiin, tv-lupatarkastajakin kävi aamulla. Neljä vai viisi vuottako olen tässä nyt asunut ja aina onnistunut välttämään ne käynnit, mutta nyt osuin ovelle. :E Onnekseni oli tosi leppoisa tyyppi kyseessä, eikä tuhonnut minua kun kerroin että omistan telkkarin mutta vain pelikäyttöön. (se on totuus)

Oli kivaa Soldier of Fortunessa:
http://i35.tinypic.com/28uo2f6.jpg
http://i34.tinypic.com/243ho8y.jpg

Olin äsken kirjoittamassa pitkää tekstiä jossa kuvailin yksityiskohtaisesti väkivaltaista hupiani, mutta toisaalta en ehkä sittenkään tahdo supon mahdollisten kouluampujien listalle koska joku vainoharhainen pelle tekee ilmoituksen. (nyt lienen vain arveluttavien henkilöiden listalla)

Spawnasin siis käytävän täyteen aseettomia ihmisiä cheatin avulla, ja sitten aloin metsästämään. Se oli hauskaa. Se oli peliä. FIKTIOTA.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/T%C3%B6kkiv%C3%A4+nettisivu+karkottaa+k%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4n+kymmeness%C3%A4+sekunnissa/1135249648752

Vihdoinkin joku tajusi kiinnittää tuohon huomiota. :p Itsehän olen myös hyvin kärsimätön käyttäjä, ja kiinnostus lopahtaa aika nopeaan jos joutuu kahlaamaan flash-paskan läpi.

Irc-galleria on nykymuodossaan yksi siedettävimpiä palveluita joita tulee käytettyä. Mutta saa nähdä josko pian tapahtuva päivitys "korjaa" tämänkin seikan, ainakin kuvien perusteella on näyttänyt ikävästi sen suuntaiselta.

Kannattaa muuten asentaa firefoxiin noscript: http://noscript.net/ Mainosten lisäksi estää muutakin ikävää roskaa.

edit: ja uutisen linkki ei toimi. Peruutan ystävälliset sanani.

Törmäsin kiintoisaan Sonic hackiin: http://info.sonicretro.org/Eggman_in_Sonic_1

Täytyy tutustua laajemminkin tähän ilmiöön.

http://sorethumbs.keenspot.com/d/20040820.html hii!

Muistan kun sain naapurin pojalta lainaan Ikari Warriorsin joskus. Hän myös neuvoi tuon A B B A cheatin. Rakastin sitä peliä, olkoonkin että se oli buginen ja ihan vitun ruma.