IRC-Galleria

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/kunnallisvaalit-islantilaisittain-vitsipuolue-vaalivoittoon-reykjavikissa-koomikko-kaupunginjohtajaksi

Tämä on hyvää kehitystä. :) Terveellinen annos kaaosta* politiikan niin homehtuneeseen kenttään.
(* en puhu epäjärjestyksestä vaan tietynlaisesta poikkeavuudesta, tahallisesta sopeutumattomuudesta, joka on minusta joissakin tilanteissa erittäin hyvä asia)

Wikipediasta:
The Best Party was founded in 2009 by Jón Gnarr, an Icelandic actor, comedian and writer. The party has from the beginning admitted that it will not honour any of the promises given prior to elections. It claims all other parties are secretly corrupt, so it promises to be openly corrupt.

Kuulostaa siltä, että Besti Flokkurinn tekee politiikalle samaa mitä Diskordianismi tekee uskonnoille. Hyvää menoa!

Suomessa etäisesti vastaava esimerkki voisi olla Ninjapuolue, jos he joskus päättäisivät asettua ehdolle. Mutta suomalaiset ovat vielä niin kylmää sakkia että Piraattipuoluekin ahdistaa. Vaan ehkä Islannin esimerkki kylvää hilpeän kapinan siemenen muuallekin.

http://mikropop.blogspot.com/2010/06/tama-viikko.html

Liikaa linkityksiä ja lihavointia, en jaksa laittaa tänne.

Miten voi olla jonglöörauksen opettelu niin vitun vaikeaa saatana. Joskus 15-vuotiaana opin yhdessä iltapäivässä heittelemään ihan välttävästi kolmella hernepussilla, nyt olen pari viikkoa satunnaisesti harjoitellut ja en ole päässyt vielä samalle tasolle. AAARGGGH.

Vitutuksen välissä voi kuitenkin myöntää että tuntuu hyvältä opetella taas jotain uutta taitoa, ainakin kun edistymisen sentään huomaa joka harjoittelukerran jälkeen eikä vasta viikkojen myötä. Siksi vain vituttaa että tämä oli pentuna niin paljon helpompaa, tai ehkä se johtui hernepusseista, ne kun eivät vierineet vittuun heti maahan pudottuaan.
Tai ehkä aivoni ovat jo nyt niin rappeutuneet että uuden oppiminen on käynyt vaikeammaksi. Masentava ajatus.

Snif. :( Minustakin on jännittävä kuvitella, millaista Ravenholmissa oli ennen kuin Combine kakkasi tuulettimeen. Erityisesti Grigorin elämä kiinnostaa.

Pelottaa.

Aloin pelaamaan Half-life 2:ta uudestaan, ja nyt olisi taas Ravenholm edessä. En viitsinyt pelata eilen päivällä, koska tiesin että se olisi päivänvalossa helpompaa. Nyt en vain uskaltaisi enää edetä.
Viime kerralla en yhtään tiennyt mitä oli vastassa, ennen kuin oli liian myöhäistä, ja sitten oli pakko vain pelata eteenpäin koska kesken jättäminen olisi tuntunut siltä että Gordon jää ihan yksin pelkäämään ja kauhu vain jatkuu ikuisesti. ö__ö Nyt tiedän liiankin hyvin.

Toisinaan ahdistaa olla näin hermoheikko, mutta toisaalta en vaihtaisi tätä pois. Kauhu on paljon nautittavampaa tällä tavalla, jopa kliseistä ja paskoista tehosteista voi nauttia kun ne osaa ottaa tosissaan.

"Yhden asian" Piraattipuolueelta 43 vaalitavoitetta

Pahoittelen että joudutte ajoittain kestämään pientä poliittista propagandaa päiväkirjassani, mutta teki mieli tuulettaa. Vielä kuulee tyhmien ihmisten mustamaalaavan piraattipuoluetta teini-ikäisten nörttien waretuspuolueena. Luultavasti samat ihmiset joille vihreät ovat kettutyttöjä, vasemmistolaiset stalinisteja, kokoomuslaiset läskejä sikarinpolttelijoita ja anarkistit tuhoa lietsovia raivopäitä, ja niin edelleen, paitsi se oma porukka jossa ei ole mitään vikaa.

(jos joku väittää että minä harrastan tuollaista ajattelua, häntä ei kannata kuunnella D: höhöm.)

En jaksa alkaa säätämään kuvia gallerian blogiin, joten: http://mikropop.blogspot.com/2010/05/matkapaivakirja-4.html

(hups, kirjoitin jo eilen mutta unohdin laittaa galleriaan)

Reilu viikko jo takana.

Olen hyvin kilpikonnamainen luonteeltani. Tulee yleensä hankala olo jos olen liian pitkään poissa kotoa, tai liian kaukana. Mutta tämä aika on mennyt todella hyvin. En olekaan muistaakseni ikinä ollut näin pitkään poissa kotoa, pöpilästäkin pistivät aina viikonloppulomalle. Vielä ei ole mitään hoppua, viihtynen niin pitkään kunnes Meeri kyllästyy katsomaan sänkistä naamaani. :)

Kauniimmasta puoliskosta puheenollen, sain eilen seurata kuinka hän työsti korua. Hämmennyn aina hänen kyvystään tehdä kaunista kaikesta mahdollisesta.

Tänäänkin oli hyvä päivä. Olin nyt ensimmäistä kertaa yksin raitiovaunulla liikenteessä. Kävin keskustassa tapaamassa muuatta hyvää ystävää. Kiertelimme katuja ja kahviloita, ja minä töllistelin kaikkea ja inspiroiduin katulampuistakin, perkele, meillä päin ne ovat vain tasaisia tolppia mutta täällä nekin ovat hienoja. Olo oli kuin Twoflowerilla Ankh-Morporkissa.

Kertokaa muuten hei jos tiedätte kivoja kahviloita ja lounaspaikkoja täällä päin. Ei mitään ketjupuljuja, eikä ehkä myöskään mitään kimaltavia hienostopaikkoja, vaan sellaisia pieniä ja hiljaisia joista kukaan ei ole ikinä kuullutkaan. Ne ovat aina parhaita.