IRC-Galleria

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tällaista, mutta en tiedä osaanko. Joten kokeillaan.

Homman nimi on tämä: Tulen kirjoittamaan geneeristä fantasiatarinaa joka etenee kuin SNES-aikojen roolipeli - tyyliin Chrono Trigger - joten mitään suurta kirjallista elämystä ei ole oletettavissa.
Kirjoitan tarinaa pätkissä, ja jokaisen pätkän lopussa annan muutaman vaihtoehtoisen suunnan johon tarina voi edetä. Te, rakkaat ja lukuisat lukijani, saatte päättää mihin suuntaan tarina menee.

En osaa yhtään sanoa kuinka usein tulen tätä kirjoittamaan, joten ei kannata hirveästi odottaa tältä projektilta. Mutta ajattelin että olisi hauska kokeilla, ja ehkä innostunkin kirjoittamaan usein.

Mutta, ennen kuin tarina voi alkaa, meidän täytyy luoda päähenkilö. Koska useimmissa perinteisissä seikkailuroolipeleissä pelaaja nimeää päähenkilön, se jää nyt teidän tehtäväksenne. Tähän ensimmäiseen tehtävään en anna vaihtoehtoja, vaan saa ehdottaa ihan mitä tahansa nimiä ja minä päätän mistä tulee hahmon nimi.

Toinen tehtävä on valita päähenkilön sukupuoli, joita tässä fantasiamaailmassamme on kaksi.

Päähenkilö on ihminen.

Nyt hän nukkuu nimettömänä ja sukupuolettomana kotikylässään, sellaisessa syrjäisessä pikkukylässä joka on osa syrjäistä valtakuntaa, koska sellaisista tarinat tuppaavat alkamaan.

Saa aloittaa.

http://drmcninja.com/archives/comic/20p17

Minulle tulee käymään vielä näin:
http://www.youtube.com/watch?v=jm7l80t1hX0

Koska Meeri tekee niin hyviä ruokia. ;___; <3

Tämä sivusto on niin täynnä helmiä. Olen esimerkiksi aina inhonnut tämäntyyppisiä pahiksia: http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/NietzscheWannabe
...ja oikeita ihmisiä jotka käyttäytyvät samalla tavalla, koska ovat inspiroituneet jostain pahiksesta. AARGH.

Joo, minäkin tykkään Jokerista(lähinnä sarjakuvaversioista, mutta dark knightin oli kiva myös) ja Rorschachista, mutta voi vittu jos he olisivat muka opettaneet minulle jotain uutta ja tajuaisin yhtäkkiä miten paska ihmiskunta on, ja alkaisin mörisemään ja leikkimään pahista. Eikun hetkinen...

Harhauduin taas sivuraiteille. On joka tapauksessa kiva huomata että useimmat kliseet ovat olleet ikivanhoja jo kauan ennen kuin minä raivostuin niiden toistuvuuteen.

Inhoan kliseitä ja kaavamaisuutta fiktiossa. Se on aina ärsyttänyt, mutta aloin tajuamaan sen luultavasti vasta yläasteen äidinkielentunneilla, kun käsiteltiin dramaturgiaa. Että tarinan muka pitäisi edetä tiettyä määrättyä rataa, päähenkilön pitää kasvaa jollain silminnähtävällä tavalla, päähenkilöllä pitää olla vastustaja, pitää olla hurja twisti keskivälissä... Hiljainen nössö kun olin, en alkanut väittelemään opettajan kanssa. Selkeästi meillä vain oli erilaiset näkemykset siitä miten tarinat muodostuvat. Minä en rakenna niitä valmiiksi kasatuista elementeistä.

Mistä tulikin mieleen eräs seuraamani keskustelu, jonka aiheena oli itsensä elättäminen kirjoittamalla. Esitettiin että jos haluaa myydä kirjoja, ei voi läheskään aina kirjoittaa sitä mitä itse haluaa, vaan sitä mitä yleisö haluaa.
Se on luultavasti totta, ja vähän masentavaa, koska olen lapsesta asti halunnut olla kirjailija. Mutta aikuisena olen tajunnut kuinka saatanan vaikeaa taiteella eläminen ylipäänsä on. Minun pitäisi joko olla aivan todella hyvä kirjoittamaan, tai sitten vain valjastaa lahjani kokonaan yleisön miellyttämiseen, kirjoittaa kaavamaisista muskelibarbaareista ja tissinaisista, ja ydinsotamaailmoista joissa nahkatakkiset pellet ampuvat zombeja haulikolla. Se ainakin myisi.

Näh. Mieluummin kirjoitan mitä huvittaa. Otan aina vastaan kritiikkiä ja parannusehdotuksia, mutta jos se on sen tyylistä että "hahmolla ei ole tarpeeksi ongelmia" tai "päähenkilöltä puuttuu vihattava antagonisti", siitä ei ole mitään hyötyä, koska sellaisen palautteen antajalla on täysin erilainen käsitys fiktiosta kuin minulla.

Ei pidä käsittää väärin. En ole taidekirjailija. En väkisin tavoittele jotain uutta ja erilaista, minkä kaltaista kukaan ei ole koskaan kirjoittanut. Hiukset siinä vain lähtisivät. Minä vain annan tarinoiden kasvaa enimmäkseen omillaan, enkä välitä mahtuuko se minkään kaavan sisään vai ei. Jos se mahtuu, niin okei, en myöskään väkisin pyristele siitä irti, koska sitten menisin yhtä lailla vikasuuntaan. (suhtaudun oikeastaan samalla tavalla muotiin: se ei kiinnosta, pukeudun miten sattuu, mutta en kuole häpeään jos vaateparteni sattuu vahingossa olemaan jonkun muodin mukainen.)

Toisaalta joskus kuitenkin tekee mieli kirjoittaa oikein perinteistä ja kliseistä pulppia, jossa miekka viuhuu ja magia välähtelee. Yritin parodioida tätä haluani novellissa Barbaari Verenhukka, mutta oli hankala kirjoittaa tarinaa tarinan sisällä vakavasti, luultavasti koska minulla on vielä jokin henkinen lukko kirjoittaa ihan oikeasti rehellistä pulppia. Pitäisi päästää vain irti, ja Verenhukka-tarinat saattavat olla paras keino siihen. Kotikylänsä tuhoutumista kostava barbaarisankari kun on aika lailla perusmättöfantasian kliseisessä ytimessä.

Karpalosuon etsivätoimisto oli niinikään yritys tehdä perinteistä viskihuuruista dekkaria, mutta tarina lähti omille jaloilleen ja ei sitten muistuttanut dekkaria enää mitenkään. Olen nyt kirjoittamassa jatko-osaa jonka yritän pitää uskollisempana perinteille, ja kierrellä vähän kauhutarinakliseidenkin kautta.

Ehkä se on huono juttu kirjailijalle etten osaa pitää tarinoita kurissa. Hyvin mahdollisesti se estää minua ikinä tekemästä kirjoittamisesta leipätyötä. Katsokaa nyt tätä blogitekstiäkin, minun piti vain muutamalla sanalla mainostaa yhtä sivustoa, mutta vuodatinkin katkeruuttani kaavoja kohtaan.
Mutta eipä se mitään. Rönsyilen mielelläni. Jos rajoittaisin ajatuksenkulkuani, saisin paljon vähemmän ajatuksia. Toisaalta nykyisellä tyylillä taidan saada paljon vähemmän lukijoita. :D
Mutta ehkä kirjoitan enimmäkseen itselleni. Tai jonkinlaiseksi testamentiksi, että minuun pakkomielteisesti suhtautuvat tutkijat voivat sitten aikanaan etsiä vihjeitä että mikä perhana sai minut rakentamaan avaruusraketin kaatopaikan romuista ja kaahaamaan suoraan kuuhun.

Niin joo, itse aiheeseen. Löysin hiljattain Tvtropes.orgin. Siellä käsitellään kliseitä, kaavoja, tarinankerrontatapoja, hahmotyyppejä, ja vähän kaikkea fiktioon liittyvää riemastuttavalla analyyttisyydellä ja hitusella sarkasmia. Sitä on ollut todella nautinto lukea, etenkin silloin kun törmään sellaiseen hahmoon tai juonikuvioon, jota olen aikonut käyttää omassa tarinassani ja pitänyt ideaa tosi omaperäisenä ja ovelana!

Muutama poiminta:
Artifact of Doom
Superpowered Evil Side
Spy Catsuit
Gun Twirling
Bad Ass

Saatan lisätä linkkejä jos törmään johonkin kivaan.

http://www.pohjalainen.fi/teemat/nuoretteematarticle.jsp?p=264&article=443731&Title=Sokkotestej%E4

Sokkotestejä saisi järjestää nyt urakalla elitisteille, ja sitten kirjoittaa artikkeleita niistä. Olisi tosiaan hauska huomata että maistuuko se lempiolut/viski/sikari/energiajuoma/kahvi ihan oikeasti paremmalta kuin joku satunnainen vaihtoehto.

Luin joskus artikkelin, kun oli tehty sama taiteentuntijoille. Testiä varten oli räpsitty kasa paskoja mustavalkokuvia, ja niiden oli väitetty olevan jonkun lupaavan nuoren lahjakkuuden töitä. No eivätkös nämä asiantuntijat sitten löytäneetkin niistä tusinakuvista ihmeellisiä syvyyksiä, mitkä olisivat luultavasti jääneet löytymättä jos olisivat tienneet kuvien alkuperän.

Haluaisin kovasti järjestää tuon testin uudestaan, ja mahdollisimman isossa mittakaavassa, jotta näkyisi selvästi että tuleeko asiantuntijoiden mielipide "etiketin" perusteella. Taideteosten tekeminen olisi helpoin osa, vaikeampaa olisi vakuuttaa elitistit että ne on tehnyt joku "oikea" taiteilija.

Tieteellisesti pätevää taidetestiä tuskin saisi tehtyä, mutta ainakin se tyydyttäisi hieman pohjatonta ärtymystäni. :)

Flaky Pastry