IRC-Galleria

Ihanan ahdistavaa.

6:40
-"You've killed me!"
-"Good. :)"

Alustus: Quatermass
Myöhässä aikataulusta, kuten kaikki projektini aina. Kiitos kaikille kahdelle äänestäjälle jotka saivat tarinan alkuun, tämä olisi varmaan tyssänny tähän jos kukaan ei olisi äänestänyt. :)

Kertaan vielä: Kirjoitan kevythenkistä fantasiatarinaa vanhoja roolipelejä imitoiden, ja joka kappaleen lopussa lukijat saavat äänestää mitä tulee jatkossa tapahtumaan.
Tähän saa osallistua! Ei tarvitse olla kaverini, ei tarvitse kommentoida tarinaa mitenkään, saa vain äänestää jos kiinnostaa.

Ja lähtee.

--


Arc näki unta.

Unessa hänen kotikylänsä, Hospedaria, oli liekeissä, ja humalaiset barbaarit rosvosivat kauppakojuja. Kaukana idässä kohosi pahaenteisenä musta savupatsas. Mielipuolinen musiikki soi taustalla.

Äiti: -"Arc! Herätys! On markkinapäivä!"

Arch avasi helpottuneena silmänsä. Painajaiskuvat vaihtuivat hänen tuttuun, tylsään huoneeseensa, ja huivipäiseen Äitiin joka avasi verhoja.

Arc kertoi Äidille unestaan, barbaareista ja tulipalosta ja savupilvestä.

-"Kuulostaa ihan tavalliselta kuunvaihteenjuhlalta." Äiti sanoi. -"Tiedäthän miten kuukauden ainoana vapaapäivänä miehet juovat itsensä humalaan, sytyttävät kylän tuleen ja ryöstävät sitten kaiken mitä ei ole ehditty piilottaa."

"Olenhan minä siihen jo tottunut." Arc sanoi. -"Se on toistunut joka ainoa kuukausi niin kauan kuin saatan muistaa. Ja olen nähnyt usein samaa unta aina siitä lähtien, kun eräässä juhlassa miehet sytyttivät vahingossa minut palamaan, mikä antoi minulle omituisen maagisen kyvyn tehdä tuliloitsuja."

-"Niin, olet luonnonoikku, mutta silti rakas tyttäreni. Miksi olet tällä kertaa niin huolestunut unestasi?"

-"Unessa taivaanrannassa näkyi tumma savupilvi. Sitä ei ole ennen esiintynyt. Se aiheutti minussa mystisen pelon tunteen!"

-"Se oli luultavasti jotain täysin merkityksetöntä, niin kuin unet aina ovat. Heräähän nyt siitä, ja mene sitten katsomaan voitko olla avuksi markkinapaikalla. Markkinat ovat vain kerran vuodessa."

-"Kyllä äiti." Arc sanoi. Hän venytteli itsensä suoraksi ja kiskoi sitten ylleen punaisen tunikansa.

Kylän väki oli jo hereillä ja täydessä työn touhussa. Arc ihmetteli aina miten paljon Hospedariassa oikeasti asuikaan ihmisiä, vaikka siellä oli kapakan ja kaupan lisäksi vain kolme taloa. Suurin osa pihalla maleksivista ihmisistä vain katosi mystisesti illan tullen.

Kuten tuokin naapurin setä, herra Hoptins, joka käveli edestakaisin kaupan edustalla. Joka ikinen päivä aamusta iltaan hän vain käveli siinä, niin että nurmikko oli jo lakannut kasvamasta. Arc joutui täyttämään maahan syntyneen uran muutaman päivän välein, jotta siihen ei muodostuisi ojaa.

-"Päivää, herra Hoptins." Arc tervehti, sillä hänet oli kasvatettu kohteliaaksi.
-"Olen niin innoissani markkinoista!" herra Hoptins pulputti, vastaamatta tervehdykseen kunnollisesti. Arc nyökkäsi. Ukko ei ollut mitään muuta sanonutkaan viimeisen viikon ajan.
-"Näkemisiin sitten, herra Hoptins. Minun täytyy mennä katsomaan voinko auttaa valmisteluissa."
-"Olen niin innoissani markkinoista!" herra Hoptins huusi hänen peräänsä.

Arc päätti vierailla ystävänsä Fazercraftin luona. Hänen talonsa oli yksi kolmesta kylän asuintalosta.

Fazercraft oli Arcin lapsuudenystävä, kylän sepän lapsi. Isänsä tavoin hänellä oli fiksaatio metalliin ja koneisiin.

Arc törmäsi koputtamatta ovesta sisään. Hänet oli kyllä kasvatettu kohteliaaksi, mutta hän oli huomannut ettei kukaan piitannut kun hän ramppasi jokaisessa kodissa kuin omassaan. Ja näpisteli satunnaista irtotavaraa siinä sivussa.
-"Huomenta, Arc!" toivotti Fazercraftin isä, Punchercraft alasimensa äärestä. Kuten kaikki sepät, hän oli leveäharteinen parrakas mies ja pukeutui aina nahkaesiliinaan. Hän takoi parhaillaan tunnistamatonta metallimöykkyä, kuten tavallista.
-"Poikani tai tyttäreni on jo hereillä, hän puuhailee jotain kellarissa." Punchercraft jatkoi, samalla kun Arc puhdisti pöydältä 20 kultarahaa.
-"Selvä juttu." Arc sanoi. Hän seisoskeli huoneessa vielä muutaman minuutin, mutta seppä vain jatkoi takomistaan eikä näyttänyt edes huomaavan häntä. Arc meni kellariin.

Fazercraftin työhuone oli täynnä hammasrattaita, kellopelejä, ilmalaivojen pienoismalleja, ja muuta steampunk-sälää. Siellä oli myös paljon pyssyjä. Fazercraft piti pyssyistä.
Arc katseli ympärilleen. Hän ei nähnyt ystäväänsä missään, mutta valtavan taistelurobotin kyljessä ammottavasta aukosta kuului lupaavaa ähinää. Arc koputti robotin kylkeen.
Suojalasien ja noen peittämä naama ilmestyi aukkoon ja hymyili haljenneilla hampaillaan.
-"Arc! Onpa kiva kun tulit käymään!" sanoi Fazercraft.
-"Hei vain, Fazer. Saanko sanoa sinua tästä lähtien Fazeriksi? Koko nimesi on niin pitkä ja ärsyttävä."
-"Tietysti, lyhyempi nimi säästää sitä paitsi aikaa lausumisessa, ja tekee keskustelun käymisestä tehokkaampaa." sanoi Fazer, yksi harvoista kylän asukkaista jonka kanssa pystyi käymään pidempiä kuin yhden lauseen keskusteluja, ja se oli yksi syy miksi Arc niin arvosti häntä.
-"Törmäsin isääsi äsken. Hän ei tuntunut muistavan kumpaa sukupuolta olet."
-"Höh sitä ukkoa. Kaikki se vasaran takominen on tainnut täräyttää hänen aivojaan. Itse suosin hienovaraisempaa työskentelyä, ja olen pysynyt tervejärkisenä." sanoi Fazet tappajarobottinsa uumenista.
-"Niin, onneksi." sanoi Arc, ja jatkoi sitten sivuuttaen ironian: -"Ethän vain ole unohtanut mikä päivä tänään on?"
-"Markkinapäivä tietenkin! Miten voisinkaan unohtaa! Olen valmistellut jotain ikimuistoista!"
-"Niinkö? Mitä olet keksinyt? Jonkin tuomiopäivän laitteen? Moottorisahamiekan? Aikakoneen? Tulipalonsammutuslaitteen? Vai jotain ihan muuta?"
-"Minäpä kerron!"

---

Ja nyt saatte äänestää. Kiusaan teitä vielä toisella sukupuolivalinnalla, eli onko Fazercraft sepän tytär vai poika?

Entä mitä hän on keksinyt markkinoita varten?
a) Tuomiopäivän laitteen
b) Moottorisahamiekan
c) Aikakoneen
d) Tulipalonsammutuslaitteen (luultavasti jotain monimutkaisempaa kuin kastelukannu)
d) Jotain muuta -- Eli ehdottakaa jotain, ja jos pidän ehdotuksesta, lisään sen listalle.

Äänestysaikaa on kunnes toisin ilmoitan, eli luultavasti ainakin muutama päivä. Saa äänestää julkisilla tai yksityiskommenteilla, messengerissä, facebookissa, tai mitä tahansa kautta sattuu minut tuntemaan. Kirjaan kaikki ylös.

Jos äänet jakautuvat tasaisesti eri vaihtoehtoihin, järjestän vielä uuden äänestyksen josta olen karsinut kaikki nolla ääntä saaneet pois.

Jos lisää sääntöjä tarvitaan, keksin niitä.

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tällaista, mutta en tiedä osaanko. Joten kokeillaan.

Homman nimi on tämä: Tulen kirjoittamaan geneeristä fantasiatarinaa joka etenee kuin SNES-aikojen roolipeli - tyyliin Chrono Trigger - joten mitään suurta kirjallista elämystä ei ole oletettavissa.
Kirjoitan tarinaa pätkissä, ja jokaisen pätkän lopussa annan muutaman vaihtoehtoisen suunnan johon tarina voi edetä. Te, rakkaat ja lukuisat lukijani, saatte päättää mihin suuntaan tarina menee.

En osaa yhtään sanoa kuinka usein tulen tätä kirjoittamaan, joten ei kannata hirveästi odottaa tältä projektilta. Mutta ajattelin että olisi hauska kokeilla, ja ehkä innostunkin kirjoittamaan usein.

Mutta, ennen kuin tarina voi alkaa, meidän täytyy luoda päähenkilö. Koska useimmissa perinteisissä seikkailuroolipeleissä pelaaja nimeää päähenkilön, se jää nyt teidän tehtäväksenne. Tähän ensimmäiseen tehtävään en anna vaihtoehtoja, vaan saa ehdottaa ihan mitä tahansa nimiä ja minä päätän mistä tulee hahmon nimi.

Toinen tehtävä on valita päähenkilön sukupuoli, joita tässä fantasiamaailmassamme on kaksi.

Päähenkilö on ihminen.

Nyt hän nukkuu nimettömänä ja sukupuolettomana kotikylässään, sellaisessa syrjäisessä pikkukylässä joka on osa syrjäistä valtakuntaa, koska sellaisista tarinat tuppaavat alkamaan.

Saa aloittaa.

http://drmcninja.com/archives/comic/20p17

Minulle tulee käymään vielä näin:
http://www.youtube.com/watch?v=jm7l80t1hX0

Koska Meeri tekee niin hyviä ruokia. ;___; <3

Tämä sivusto on niin täynnä helmiä. Olen esimerkiksi aina inhonnut tämäntyyppisiä pahiksia: http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/NietzscheWannabe
...ja oikeita ihmisiä jotka käyttäytyvät samalla tavalla, koska ovat inspiroituneet jostain pahiksesta. AARGH.

Joo, minäkin tykkään Jokerista(lähinnä sarjakuvaversioista, mutta dark knightin oli kiva myös) ja Rorschachista, mutta voi vittu jos he olisivat muka opettaneet minulle jotain uutta ja tajuaisin yhtäkkiä miten paska ihmiskunta on, ja alkaisin mörisemään ja leikkimään pahista. Eikun hetkinen...

Harhauduin taas sivuraiteille. On joka tapauksessa kiva huomata että useimmat kliseet ovat olleet ikivanhoja jo kauan ennen kuin minä raivostuin niiden toistuvuuteen.

Inhoan kliseitä ja kaavamaisuutta fiktiossa. Se on aina ärsyttänyt, mutta aloin tajuamaan sen luultavasti vasta yläasteen äidinkielentunneilla, kun käsiteltiin dramaturgiaa. Että tarinan muka pitäisi edetä tiettyä määrättyä rataa, päähenkilön pitää kasvaa jollain silminnähtävällä tavalla, päähenkilöllä pitää olla vastustaja, pitää olla hurja twisti keskivälissä... Hiljainen nössö kun olin, en alkanut väittelemään opettajan kanssa. Selkeästi meillä vain oli erilaiset näkemykset siitä miten tarinat muodostuvat. Minä en rakenna niitä valmiiksi kasatuista elementeistä.

Mistä tulikin mieleen eräs seuraamani keskustelu, jonka aiheena oli itsensä elättäminen kirjoittamalla. Esitettiin että jos haluaa myydä kirjoja, ei voi läheskään aina kirjoittaa sitä mitä itse haluaa, vaan sitä mitä yleisö haluaa.
Se on luultavasti totta, ja vähän masentavaa, koska olen lapsesta asti halunnut olla kirjailija. Mutta aikuisena olen tajunnut kuinka saatanan vaikeaa taiteella eläminen ylipäänsä on. Minun pitäisi joko olla aivan todella hyvä kirjoittamaan, tai sitten vain valjastaa lahjani kokonaan yleisön miellyttämiseen, kirjoittaa kaavamaisista muskelibarbaareista ja tissinaisista, ja ydinsotamaailmoista joissa nahkatakkiset pellet ampuvat zombeja haulikolla. Se ainakin myisi.

Näh. Mieluummin kirjoitan mitä huvittaa. Otan aina vastaan kritiikkiä ja parannusehdotuksia, mutta jos se on sen tyylistä että "hahmolla ei ole tarpeeksi ongelmia" tai "päähenkilöltä puuttuu vihattava antagonisti", siitä ei ole mitään hyötyä, koska sellaisen palautteen antajalla on täysin erilainen käsitys fiktiosta kuin minulla.

Ei pidä käsittää väärin. En ole taidekirjailija. En väkisin tavoittele jotain uutta ja erilaista, minkä kaltaista kukaan ei ole koskaan kirjoittanut. Hiukset siinä vain lähtisivät. Minä vain annan tarinoiden kasvaa enimmäkseen omillaan, enkä välitä mahtuuko se minkään kaavan sisään vai ei. Jos se mahtuu, niin okei, en myöskään väkisin pyristele siitä irti, koska sitten menisin yhtä lailla vikasuuntaan. (suhtaudun oikeastaan samalla tavalla muotiin: se ei kiinnosta, pukeudun miten sattuu, mutta en kuole häpeään jos vaateparteni sattuu vahingossa olemaan jonkun muodin mukainen.)

Toisaalta joskus kuitenkin tekee mieli kirjoittaa oikein perinteistä ja kliseistä pulppia, jossa miekka viuhuu ja magia välähtelee. Yritin parodioida tätä haluani novellissa Barbaari Verenhukka, mutta oli hankala kirjoittaa tarinaa tarinan sisällä vakavasti, luultavasti koska minulla on vielä jokin henkinen lukko kirjoittaa ihan oikeasti rehellistä pulppia. Pitäisi päästää vain irti, ja Verenhukka-tarinat saattavat olla paras keino siihen. Kotikylänsä tuhoutumista kostava barbaarisankari kun on aika lailla perusmättöfantasian kliseisessä ytimessä.

Karpalosuon etsivätoimisto oli niinikään yritys tehdä perinteistä viskihuuruista dekkaria, mutta tarina lähti omille jaloilleen ja ei sitten muistuttanut dekkaria enää mitenkään. Olen nyt kirjoittamassa jatko-osaa jonka yritän pitää uskollisempana perinteille, ja kierrellä vähän kauhutarinakliseidenkin kautta.

Ehkä se on huono juttu kirjailijalle etten osaa pitää tarinoita kurissa. Hyvin mahdollisesti se estää minua ikinä tekemästä kirjoittamisesta leipätyötä. Katsokaa nyt tätä blogitekstiäkin, minun piti vain muutamalla sanalla mainostaa yhtä sivustoa, mutta vuodatinkin katkeruuttani kaavoja kohtaan.
Mutta eipä se mitään. Rönsyilen mielelläni. Jos rajoittaisin ajatuksenkulkuani, saisin paljon vähemmän ajatuksia. Toisaalta nykyisellä tyylillä taidan saada paljon vähemmän lukijoita. :D
Mutta ehkä kirjoitan enimmäkseen itselleni. Tai jonkinlaiseksi testamentiksi, että minuun pakkomielteisesti suhtautuvat tutkijat voivat sitten aikanaan etsiä vihjeitä että mikä perhana sai minut rakentamaan avaruusraketin kaatopaikan romuista ja kaahaamaan suoraan kuuhun.

Niin joo, itse aiheeseen. Löysin hiljattain Tvtropes.orgin. Siellä käsitellään kliseitä, kaavoja, tarinankerrontatapoja, hahmotyyppejä, ja vähän kaikkea fiktioon liittyvää riemastuttavalla analyyttisyydellä ja hitusella sarkasmia. Sitä on ollut todella nautinto lukea, etenkin silloin kun törmään sellaiseen hahmoon tai juonikuvioon, jota olen aikonut käyttää omassa tarinassani ja pitänyt ideaa tosi omaperäisenä ja ovelana!

Muutama poiminta:
Artifact of Doom
Superpowered Evil Side
Spy Catsuit
Gun Twirling
Bad Ass

Saatan lisätä linkkejä jos törmään johonkin kivaan.