IRC-Galleria

Hajotin eilen mutteripannuni tiivisteen, kun unohdin lisätä veden laittaessani sen tulelle. Myöhemmin kävelyllä törmäsin sisään johonkin kivan näköiseen puotiin - ja eikös siellä ollutkin varaosia mutteripannuihin! (ja kaikkea muutakin mahdollista)

Osoitin myyjälle minkä näköiseen pannuun tarvitsen tiivistettä.
"Ai tuollainen kolmen kupin?"
"Öö, joo." Eli siis yhden kupin, minulle. :D Unohdan aina että mokkaa olisi tarkoitus juoda kuin espressoa - pikkurillin kokoisista kupeista. Sydän tässä vielä pettää ennen kuin täytän 40.

Tuli juostua koiran kanssa. Ja olin yllättynyt siitä miten pitkään jaksan vielä nykyäänkin juosta, vaikka en ole vuosiin harjoittanut juuri mitään kestävyysliikuntaa. Kaipa se yöilma sen tekee, päiväaikaan simahdan jo portaissakin.

Kiitokset Konsolinetin liikkeelle kun korjasivat God of War II:n pelilevyni. :) Viitosen vain maksoi, ja oli sen arvoista, kun pääsin ohi kohdasta jossa peli ennen hyytyi, ja sain nähdä miten Kratos jyskytti Theseuksen päätä oven väliin niin että veri purskui.

(ja taas galleria poisti tämän merkinnän "luonnoksena" kun yritin tulla kirjoittamaan uutta, tällä kertaa onneksi tajusin pelastaa sen.)



http://www.tietokone.fi/uutiset/nintendo_halvat_pelit_tuhoavat_viihdeteollisuuden

Omituinen huoli. Kuitenkin muutaman euron kännykkäpelien tasoista ja hemmetin paljon parempaakin kamaa tehdään ilmaiseksikin, ja ne kuitenkin painivat enimmäkseen ihan eri sarjassa kuin megaluokan pelit joiden kehittämiseen on uhrattu miljoona työtuntia ja moninkertainen määrä dollareita.

Pienet ja helposti lähestyttävät pelit lisäävät pelaamisen suosiota niidenkin keskuudessa, joita ei kiinnosta hankkia erillisiä laitteita pelaamista varten. Jonkinlainen tietokone löytyy kuitenkin useimmista talouksista, ja jupeilla on älypuhelimia. (siitä olen kyllä katkera miten moni pelintekijä tekee nykyään kamaa VAIN applen laitteisiin, esim Secret Exit. ei yhtään hävettäisi ladata crackattuja versioita niistä.)

Itse en ole peleistä joutunut ikinä valtavan paljoa makselemaan, koska ostan enimmäkseen käytettynä, ja vanhemman sukupolven pelit ovat nykyään uutenakin aika edullisia. Mutta jotkut pelit ovat kokemuksina niin törkeän muhkeita että riemumielin voisi täydenkin hinnan pulittaa, tämä koskee monia pelejä alkaen NES, SNES ja Sega Mega Drive peleistä aina pleikkari ykköseen, ps2- ja xbox-sukupolveen, ja ihan uusimpiin peleihin joista olen vasta saanut maistiaisen Assassin's Creed II:n muodossa. Kaikkien noiden joukossa on pelejä joista en epäröisi maksaa useaa kymmentä euroa.

Tosin, pitäisi kai taas muistaa että minä en edusta suurinta osaa kuluttajista. :D Minulla on paljon enemmän aikaa ja paljon paljon vähemmän rahaa käytettävissäni kuin useimmilla mattimeikäläisillä. Ehkä jos työt ja muksujen hoitaminen jättävät päivässä vapaata aikaa puoli tuntia, niin se tulee varmaan helpommin käytettyä viitosen pikkupeliin kuin johonkin uutukaiseen Final Fantasyyn jossa menee puoli päivää päästä edes alkuun.

No, minä pidän edelleen kaikenlaisista peleistä.

Sinä päivänä kymmeniä - ehkä jopa sata - ihmistä tippui aivan sattumalta jokeen eräältä sillalta. Se ei ole murha jos hakkaat heitä kunnes he tippuvat veteen.

Pelintekijät ovat nähneet tuhansia tunteja vaivaa pelimaailman hiomiseen ja tarjotakseen pelaajille haastetta - ja tällä tavalla minä otan sen vastaan.

Päivän riemastuttavin hetki oli kun tönäisin Leonardo da Vincin kanavaan Venetsiassa. En ole hetkeen nauranut millekään niin paljoa.

Olen palikka.

Sain naapurin xbox360:n lainaan. Pelien joukossa mm. Assassin's Creed II, joka on parin tunnin pelaamisen perusteella törkeän hyvä.

Etukäteen pelkäsin että päästyäni paukuttamaan tällä konsolilla ei enää tekisi mieli pelata vanhoja pelejä, mutta turha pelko taisi olla. Olen hurjan vaikuttunut tuosta Assassin's Creedistä, ja odotan innolla päästä kokeilemaan muitakin pelejä, mutta yhtä kutsuvasti nuo vanhemmankin sukupolven pelit tuolta hyllystä huutelevat. :) Morrowindilla on minulle vielä paljon tarjottavana, samoin God of Warilla ja Okamilla, ja Final Fantasy XII:llä, ja monilla muilla.

Mutta on joka tapauksessa kivaa kun on vihdoin mahdollisuus päästä pelaamaan uudempiakin pelejä. Olen vain aiemmin kihissyt kateudesta kun olen kuullut niitä kuvailtavan. :D

Järkevin kirjoitus suomen homokeskustelun tiimoilta vähään aikaan: http://horsmalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57474-homofasismi-suomessa

Koska aina ei ole pakko kaartaa kaukaa äärilaidan kautta, kuten suurin osa keskustelijoista tuntuu unohtaneen. Joko olet yhdellä puolella tai sitten vastapuolella, uskotaan.

Panu Horsmalahti provosoi usein, mutta tuo oli oikeastaan täydellisen järkevä ja maltillinen kirjoitus.

Okei, irc-galleria poisti äskeistä edeltävän merkintäni. Se oli yhtäkkiä muuttunut luonnokseksi, ja valitsin 'poista luonnos', koska olin tottunut että niitä jää aina kummittelemaan kun on kirjoittanut jotain. Hienoa.

Rahapula iski Morrowindissa. Yleensä hommaan lisää käteistä huijaamalla kauppiaita, eli ostan jonkun tuotteen halvalla ja myyn sen takaisin kalliimmalla. Normaalisti kuppaamallani Balmoralaisella alkemistilla on kuitenkin kassassa vain 3000 kultarahaa, minkä jälkeen minun on mentävä hänen vuoteeseensa nukkumaan kunnes raha palautuu.

Luin että Zainab Campissa asuvalla kauppiaalla on syvemmät taskut. Matkaa vain oli pirusti, eikä tiedossani vielä tällä hetkellä ole mitään läheistä paikkaa jonne pääsisi julkisella liikenteellä. Joten aloitin pitkän ja vaarallisen matkan vuorten halki, apuna loitsu jolle annoin nimeksi Hepokatin Hyppy, siihen kuuluu hyppy ja hidas pudotus.

Tungin läpi vuorten keskellä sijaitsevan aidatun alueen, ja huomasin miksi se oli aidattu. Zombeja.

Luulin jo löytäneeni oikean paikan kun törmäsin johonkin leiriin, mutta sen asukkaat hyökkäsivätkin kimppuuni, joten tapoin heidät ja otin heidän vaatteensa.(teen sellaista)

LOPULTA pääsin oikeaan paikkaan. Löysin kauppiaan ja aloin välittömästi voitelemaan häntä. Mutta ukko oli kova pala. Jouduin tunkemaan kielen tosi syvälle perseeseen ja haaskaamaan satoja kultarahoja saadakseni hänet pitämään minusta. Sitten kaupankäynti sai alkaa.

Ja huomasin että ukko oli oikea kitupiikki. Tavarat maksoivat aivan hävyttömästi, ja takaisin myydessäni sain jotain 30% hinnasta. Eli äijä teki minulle samaa mitä minä teen muille kauppiaille. :D

No, ei muuta kuin vaeltamaan takaisin tuttuja maisemia kohti. Kiertotietä. Tämä puoli maailmaa on minulta kokonaan tutkimatta, niin voisi vähän kierrellä.