IRC-Galleria

uuah

Discworld MUD on hemmetin upea. Nössöiltyäni 6 pelituntia aloituskaupungissa lähdin vihdoin maailmalle ja nyt harhailen Ankh-Morporkissa. Ja harhailtavaa riittää: http://daftjunk.com/dw/Ankh-Morpork.html

Ja tuo on vain yksi pelin paikoista joissa voi vierailla.

The Wizards' Guild

The Wizards' Guild is for the more subtle people of the disc. We achieve dominance (without fail) by use of the quickness of our thoughts and the judicious application of some of the myriad spells at our disposal. And, unlike an uncouth barbarian warrior, if the situation demands violence, we don't endanger ourselves by taking part in the fray, we blow the bastards up from a distance.

MUDaaminen vaikuttaa hemmetin kiinnostavalta. Tekstipohjaista roolipeliä verkossa siis, mikäli oikein ymmärsin. Tämmöisestä olen jo vuosia haaveillut kun lähellä ei asu ketään roolipeliä harrastavia, mutta en tiennyt että sellainen on jo keksitty.

Nyt kun vielä jaksaisi päästä alkuun ja opetella ilman että hermostun. Aloitan varmaan Discworld-MUDista, lähdemateriaali ainakin on läpikotaisin tuttua.

Alkoi tehdä mieli pelata Ducktalesia taas.

"But the real deal here, if you can even tell what the fuck it is, is that ice cream cone. An ice cream cone will refill one of Scrooge's hit points, and a cake will refill your entire health meter. That's right, Scrooge is a sugar junky. Sure old people are at a greater risk for diabetes, but that won't stop Scrooge from eating like 20 cakes in one level.

See all those suits of armor? If you whack them with your cane, the helmet will turns into a treasure chest containing cake or other assorted goodies. Who the fuck eats cake they find in a suit of armor? Maybe, deep down, being wealthy is very unfulfilling and he just wants to die."

Pentuna olisin saanut tästä painajaisia:

Hajotin eilen mutteripannuni tiivisteen, kun unohdin lisätä veden laittaessani sen tulelle. Myöhemmin kävelyllä törmäsin sisään johonkin kivan näköiseen puotiin - ja eikös siellä ollutkin varaosia mutteripannuihin! (ja kaikkea muutakin mahdollista)

Osoitin myyjälle minkä näköiseen pannuun tarvitsen tiivistettä.
"Ai tuollainen kolmen kupin?"
"Öö, joo." Eli siis yhden kupin, minulle. :D Unohdan aina että mokkaa olisi tarkoitus juoda kuin espressoa - pikkurillin kokoisista kupeista. Sydän tässä vielä pettää ennen kuin täytän 40.

Tuli juostua koiran kanssa. Ja olin yllättynyt siitä miten pitkään jaksan vielä nykyäänkin juosta, vaikka en ole vuosiin harjoittanut juuri mitään kestävyysliikuntaa. Kaipa se yöilma sen tekee, päiväaikaan simahdan jo portaissakin.

Kiitokset Konsolinetin liikkeelle kun korjasivat God of War II:n pelilevyni. :) Viitosen vain maksoi, ja oli sen arvoista, kun pääsin ohi kohdasta jossa peli ennen hyytyi, ja sain nähdä miten Kratos jyskytti Theseuksen päätä oven väliin niin että veri purskui.

(ja taas galleria poisti tämän merkinnän "luonnoksena" kun yritin tulla kirjoittamaan uutta, tällä kertaa onneksi tajusin pelastaa sen.)



http://www.tietokone.fi/uutiset/nintendo_halvat_pelit_tuhoavat_viihdeteollisuuden

Omituinen huoli. Kuitenkin muutaman euron kännykkäpelien tasoista ja hemmetin paljon parempaakin kamaa tehdään ilmaiseksikin, ja ne kuitenkin painivat enimmäkseen ihan eri sarjassa kuin megaluokan pelit joiden kehittämiseen on uhrattu miljoona työtuntia ja moninkertainen määrä dollareita.

Pienet ja helposti lähestyttävät pelit lisäävät pelaamisen suosiota niidenkin keskuudessa, joita ei kiinnosta hankkia erillisiä laitteita pelaamista varten. Jonkinlainen tietokone löytyy kuitenkin useimmista talouksista, ja jupeilla on älypuhelimia. (siitä olen kyllä katkera miten moni pelintekijä tekee nykyään kamaa VAIN applen laitteisiin, esim Secret Exit. ei yhtään hävettäisi ladata crackattuja versioita niistä.)

Itse en ole peleistä joutunut ikinä valtavan paljoa makselemaan, koska ostan enimmäkseen käytettynä, ja vanhemman sukupolven pelit ovat nykyään uutenakin aika edullisia. Mutta jotkut pelit ovat kokemuksina niin törkeän muhkeita että riemumielin voisi täydenkin hinnan pulittaa, tämä koskee monia pelejä alkaen NES, SNES ja Sega Mega Drive peleistä aina pleikkari ykköseen, ps2- ja xbox-sukupolveen, ja ihan uusimpiin peleihin joista olen vasta saanut maistiaisen Assassin's Creed II:n muodossa. Kaikkien noiden joukossa on pelejä joista en epäröisi maksaa useaa kymmentä euroa.

Tosin, pitäisi kai taas muistaa että minä en edusta suurinta osaa kuluttajista. :D Minulla on paljon enemmän aikaa ja paljon paljon vähemmän rahaa käytettävissäni kuin useimmilla mattimeikäläisillä. Ehkä jos työt ja muksujen hoitaminen jättävät päivässä vapaata aikaa puoli tuntia, niin se tulee varmaan helpommin käytettyä viitosen pikkupeliin kuin johonkin uutukaiseen Final Fantasyyn jossa menee puoli päivää päästä edes alkuun.

No, minä pidän edelleen kaikenlaisista peleistä.