IRC-Galleria

Selasin paskoja Skyrim-meemejä, turhauduin nörttien tyhmyyteen, sitten:


Teki hyvää sielulle. <3 (olkoonkin että henkilökohtaisesti en ole vielä kurkkuani myöten täynnä arrow in the knee -läppää, enemmän inhoan huonoa englantia ja typerää ragelärviä joka on ilmeisesti Maailman Hauskin Juttu.)

Leikkasin ensimmäistä kertaa itse tukkani, koska olen liian saita menemään parturiin ja äitiä tai siskoa ei olisi saanut noudattamaan ohjeitani kunnolla, koska "näyttäisit ihan rumalta".

Lopputulos ei aiheuttanut epätoivoa, olen itse asiassa tyytyväinen. Tosin kaikkien muiden mielestä näytän luultavasti ihan rumalta, poislukien 80-luvulta saapuneet aikamatkustajat, jotka ovat valitettavan harvassa.

Kuvia ei ole, koska en omaa tällä hetkellä kameraa.

että särkee päätä. Päätin olla ilman kofeiinia (tai ainakin käyttää vähemmän) kunnes pääsen lääkärille, rintaa kun on kouristellut viime aikoina ja kahvi tuntuu pahentavan oireita. Mutta voi hyvä perse että vieroitusoireet ovat tuskallisia.

Hyvä puoli tässä on se, että jos jaksan viikonkin olla ilman, niin kofeiini tulee aiheuttamaan valtavan euforian kun nautin sitä pitkästä aikaa. Siihen asti juon kofeiinitonta kahvia, joka on yllättävän hyvää kun sen valmistaa oikein.

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1470119

Tämä oli hauskaa, koska:

Vaatimuslistalla on myös muita naurunpyrskähdyksiä herättäviä kohtia ja moni epäileekin vaimonhakuilmoituksen olevan huumorilla tehty. Vaimonhakuilmoituksen on kuitenkin omaan blogiinsa laittanut mies, joka on aiemminkin tunnettu värikkäistä mielipidekirjoituksistaan.

Sydäntäni lämmittää että jotkut vielä vilpittömästi uskovat Sakarias Lehtomäen olevan aito henkilö. Kuin uskoisi Joulupukkiin.

Toisaalta, yksi syy siihen miksi hra Lehtomäki on niin onnistunut, on että hän voisi aivan täydellisen hyvin olla todellinen henkilö.

Niin kävi että olin alkamassa pelaamaan Skyrimiä, kun Batman loikkasi postilaatikosta, potkaisi minua naamaan ja örähti: "EI. Tänään pelataan Arkham Citya."
"Ai tämä tuli jo", sanoin kun yön lepakko ojensi minulle pelin. "Jäätkö pelaamaan kanssani?"
"Jäisin mielelläni, mutta... hei, mikä tuolla on?" Batman kysyi ja osoitti jonnekin nurkkaan. Seurasin hänen katsettaan.
"Tarkoitatko tyhjää keksipakettia vai puolikasta rotanraatoa?", kysyin, mutta Batman oli kadonnut. Kohautin olkiani, keitin kupin kahvia ja iskin pelin koneeseen.

Seuraavaksi huomasin että monta tuntia oli kulunut.

Hyviä pelejä on NIIN PALJON. Sama tuska kuin kirjojen ja elokuvien suhteen - en tiedä ehdinkö elämäni pelata, lukea ja katsoa kaikkea, kokea kaikkea ihanaa ja suurenmoista fiktiota. Ja jossain siinä välissä pitäisi kuulemma myös "elää", tosin ne jotka noin väittävät eivät yleensä ymmärrä mitä se tarkoittaa. Minähän elän.
Koen joka päivä valtavia seikkailuja. Kävelen Batmanin, Master Chiefin, Samus Aranin, Solid Snaken ja Gordon Freemanin kengissä kun he taistelevat selvitymisestään.
Kurkin Samuel Vimesin olan takaa kun hän ratkaisee Ankh-Morporkissa tapahtuvia rikoksia.
Elän vuosikymmenien ajan Black Companyn rumien ja karujen miesten matkassa, olen mukana kun he hautaavat tovereitaan, ja olen mukana toivottamassa tervetulleeksi uusia jäseniä.

Olen pelastanut maailman useammin kuin jaksan laskea, ja valloittanutkin sen pari kertaa. Olen nähnyt maailman tuhoutuvan. Olen pelastanut kymmeniä prinsessoja, ja ollut mukana kun prinsessat pelastavat prinssin.

Fiktion ja unieni kautta olen elänyt enemmän kuin arkisessa reaalimaailmassa olisi koskaan mahdollista. Sillä, onko jokin "todellista" vai ei, ei ole paskankaan merkitystä sen kannalta, miten arvokasta se on kokemuksena.

"Minulle hevoseni tietenkin on todellinen."

Yöllä tuli katsottua The Sting. Ei suotta ole voittanut n. miljoonaa oscaria. Sai minut toivomaan että olisin ollut amerikkalainen lapsi 70 luvulla, jotta olisin voinut nähdä tämän teatterissa. (järjettömän typerä toive, mutta niin hyvä leffa se oli.)



Tykästyin Paul Newmaniin.

<DoctorBullet> Ai niin
<DoctorBullet> Republic of dave
<DoctorBullet> Mikrovaltio fallout kolmosessa
<DoctorBullet> Tapoin kaikki sieltä koska niiden pomo oli kalju

Kuulemma kaikki ovat jo korviaan myöten täynnä sitä, miten kaikkien muiden facebookit ja muut paskat ovat täynnä "skyrimskyrimskyrim" päivityksiä. Minähän en siitä tiedä, minulla kun ei ole sosiaalista elämää edes internetissä, mutta sitä suuremmalla syyllä lienee vain luonnollista että liityn tuohon ärsyttävään joukkoon. :D

Nyt vajaan viikon pelattuani alan pikkuhiljaa ymmärtämään ihmisiä jotka ovat lakanneet käymästä koulussa tai töissä tämän pelin takia. Oivallus iski kun taistelin juuri ties kuinka monetta lohikäärmettä vastaan, ja satuin samalla suututtamaan jättiläisen ja mammutin jotka molemmat lähtivät perseeni perään. Uskollinen henkivartijani Lydia hipaisi välillä miekalla jompaa kumpaa, ja kaatui sitten puolitajuttomana maahan saatuaan nuijasta, kärsästä tai lohikäärmeen hönkäisystä.
Yhteenoton jälkeen ei mennyt kuin pari minuuttia kun korpimökissä asuva ruma noita yritti tappaa minut koska en halunnutkaan mennä naimisiin hänen kanssaan. (mikä taas on seurausta juomakilpailusta jonka jäljiltä löysin itseni toiselta puolelta Skyrimiä ilman tietoa tapahtuneista.)

Hienoja hetkiä.