IRC-Galleria

http://www.nytimes.com/2013/07/15/world/europe/nadezhda-popova-ww-ii-night-witch-dies-at-91.html?_r=0

Peruskoulu jätti niin paljon jänniä asioita käsittelemättä. Luultavasti. Olen kyllä unohtanut suurimman osan niiden tuntien sisällöstä jotka olin paikalla, mutta olen aika varma ettei tuo kiinnostanut opettajiani.

Jälleen kerran kiitos imgurille. Siellä tulee vastaan kaikkea jännää kun jaksaa kahlata tympeiden kissakuvien ohi.

... on oikeastaan aika tyhmä otsikko. Keksikää minulle parempi? Jokin mikä tarkoittaa suunnilleen samaa.

En löytänyt tänään mitään sen riemukkaampaa kuin tämän uutisvideokuvan Tom Cruisesta murhaamassa Oprahia skientologiavoimillaan: https://www.youtube.com/watch?v=QIWw5LbArgM



Minua se ainakin piristää, koska tuo nauru.

Kiitos, imgur.

Meinasin kirjoittaa pitkät pätkät ryhmien vihaamisesta meluisien äärijäsenien vuoksi mutta ajatus ei oikein pysy kasassa. Mutta eiköhän ajatus ole jo ilmiselvä kaikille, saarnaisin vain kuorolle. Kuvan tarkoituksena onkin piristää, ei mullistaa kenenkään ajattelua.

Scott Lynch vastaa närkästyneille lukijoille. Mistä närkästys? Yhdessä hänen kirjassaan oli naispuolisia merirosvoja ja sehän on ihan kamalan väärin ja epärealistista koska yhyy*.

http://fuckyeahscifiwomenofcolour.tumblr.com/post/37413846476/author-scott-lynch-responds-to-a-critic-of-the

On toki masentavaa että jotkut ajattelevat niin, mutta se ei ollutkaan mikään yllätys. On sitäkin piristävämpää että on Lynchin kaltaisia kirjailijoita jotka eivät välitä siitä, miten asioiden "pitäisi olla", vaan esittävät vaihtoehtoja.

Ei sillä että Lynchin kirjat mitenkään äärimmäisen idealistisia olisivat - varsinkin fantasiaksi ne ovat aika synkkää tavaraa, mikä on toisaalta hyvin piristävää, fantasian valtavirran ollessa mitä on. Suosittelen kirjoja lämpimästi. Ensimmäinen osa, Locke Lamoran valheet, on myös suomennettu.

Nyt kun härskisti aloin mainostamaan, Lynch on myös vieraana ensi kesän Finnconissa.






(* tiivistelmä perusteluista.)

Pitäisi yrittää ainakin kerran viikossa etsiä jotain piristävää mutta olen ollut laiska. Nytkään en jaksa kirjoittaa mitään, joten saatte tämän:

Bill Watterson lopetti Lassin ja Leevin piirtämisen ennen kuin alkoi toistamaan itseään. Ehkä hyvä niin, nyt jokainen voi itse mielessään päättää, kuinka tarina jatkuu.

Minun sydäntäni lämmittää eniten tämä näkemys:



http://www.pantsareoverrated.com/archive/2011/05/10/hobbes-and-bacon/

Vanha uutinen mutta törmäsin siihen itse vasta äsken: http://www.collectspace.com/news/news-061207a.html

Astronautti vei Firefly -tv-sarjan avaruuteen. :) Sitä on varmasti kiva katsoa niissä maisemissa.

Kansansa kuolematon johtaja Goldmountain oli aina kunnioittanut Hannibalia. Kun tuhansia vuosia sitten tuo komea roisto ensimmäistä kertaa marssi porteille elefanttiensa kanssa ja esitti uhkavaatimuksensa, hallitsijatar tiesi kohdanneensa vertaisensa vastustajan. Ja kun vuosikymmenet vaihtuivat vuosisadoiksi ja sama Hannibal oli yhä kansansa johdossa, Goldmountain tiesi että hänkin oli kuolematon. Alkoi vuosituhansia kestävä shakkiottelu.

Vaan nyt se oli päättymässä. Kuluneella vuosisadalla Legioona oli jyrännyt Karthagon viimeisetkin liittolaiset - Venäjän, Saksan ja Amerikan, ja Karthagon imperiumi käsitti enää mitättömän mantereen. Yksi kerrallaan kaupungit kaatuivat ylivoiman edessä, kunnes jäljellä oli enää muinainen Rusucurrun kaupunki. Siellä Hannibal itse johti joukkonsa taisteluun joka kesti useita päiviä. Lopulta hänen armeijansa oli lyöty, ja vain hän itse seisoi vastassaan panssarivaunuja, helikoptereita, ja Legioonan hallitsijatar.

"Tervehdin sinua, Goldmountain. Olet voittanut, ja maailma on nyt sinun," Hannibal sanoi, ja hänen äänensä kantoi sotakoneiden jyrinän ylitse.

"Maailma voi olla meidän, rakas viholliseni! Antaudu minulle ja hallitse kanssani täältä ikuisuuteen. Meidän ei tarvitse tyytyä vain tähän maahan, voimme valloittaa itse äärettömän avaruuden!" Goldmountain puhui vetoavasti, eikä yksikään kuolevainen olisi voinut vastustaa häntä.

Mutta Hannibal pudisti surullisena päätään.

"Tiedät, ettei niin voi koskaan olla, oi kullanhehkuinen aurinkoni. En saattaisi ikinä tyytyä olemaan toisen komennettavana. Olen varma että ymmärrät, sillä olethan samasta savesta muovattu."

"Minä ymmärrän, oi hiipuva tähteni," Goldmountain sanoi kyyneleet silmissään. Hän antoi sotilailleen merkin pysyä aloillaan, kun Hannibal veti miekkansa ja painoi sen vasten rintaansa.

"Hyvästi, sinä pysäyttämätön hiekkamyrsky. Rakkautemme ja vihollisuutemme oli jotain, mitä voi tapahtua vain kerran maailmanhistoriassa." Näin sanottuaan Hannibal lävisti oman sydämensä.

Goldmountain polvistui kuolevan vihollisensa viereen ja otti tämän pään syliinsä. "Kansani tulee muistamaan sinut ikuisesti suurena taktikkona ja johtajana. Ja kenties, rakkaani, kenties toisessa elämässä saamme tilaisuuden mitellä voimiamme uudestaan."

"Kenties," Hannibal kuiskasi hymyillen ja veti viimeisen henkäyksensä.


Koko maailman talous nyt hallussaan Goldmountain antoi rakentaa kokonaisen kultaisen vuoren josta tuli Hannibalin hautapaikka. Se oli niin suuri ja loistava, että sen hohto näkyi aina kiertoradalle jossa rakennettiin Legioonan avaruusalusta. Seuraavan vuosikymmenen aikana alus valmistui ja alkoi suunnitella matkaa kohti tähtiä.

Kuolematon johtaja ei kuitenkaan aikonut olla sen mukana. Hän ei uskonut että loputtomalla avaruudella olisi tarjota hänelle mitään haastavaa, mitään jännittävää. Hän oli jo voittanut voittamattoman.

Ja niin sukupolvialus D.S.S. Goldmountain jätti kotiplaneettansa. Sen vuosisatoja kestävän matkan aikana Goldmountainin ja Hannibalin legendaa tultaisiin kertaamaan sukupolvelta toiselle. Lopulta vakiintuisi uskomus että hallitsijat olivat vain myyttejä, eivät kuolemattomia lainkaan. Yhä harvempi enää antaisi painoarvoa aluksen tietokannasta löytyville historiankirjoille.

Mutta heidän nimensä tulisivat säilymään kansan kollektiivisessa muistissa ikuisesti. Ja edes maahan jäänyt Goldmountain itse ei tiennyt, että matkustajien joukossa oli kaksi tärkeää sukulinjaa - hänen omansa, ja Hannibalin, lähtöisin ajoilta kun kuolemattomat olivat ottaneet kuolevaisia rakastajia.

Iltaisin maapallolla Goldmountain istui Hannibalin hautavuoren laella ja katseli tähtiä, tietämättä että jossain matkojen takana pyörä oli pyörähtänyt ja vanha kilpa oli alkamassa uudelleen.

Että jaksaa Civilization II koukuttaa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Tällä kertaa kirjoitan historiaa (epä)reilusti uusiksi ja loin oman kansan; Dreadful Legion, jonka johtaja on kuolematon Supreme Overgoddess Goldmountain. Kaupunkien nimet ovat yhtäläisen jyhkeitä.

Nyt eletään 1900-luvun puoliväliä ja legioona johtaa melkein koko maailmaa. Siouxien kansa lakkasi juuri olemasta kun lahjoin itselleni heidän viimeisenkin kaupunkinsa, ja useimmat muut kansoittavat enää pikkuruisia mantereita. Vain ikiaikainen viholliseni Hannibal jaksaa panna vielä hanttiin... tykkään kuvitella että minun tapaani hänkin on kuolematon - läpi aikakausien elänyt suuri shakkimestari. Ehkä nimeän kaupungin hänen mukaansa kunhan hän on kuollut.

Ydinaseita en ole vielä keksinyt, enkä ole antanut kenenkään muun keksiä. Säästän ne amerikkalaisten vihoviimeistä kaupunkia varten.

Valta sekoittaa pään.

Joka päivä kannattaa etsiä jotain hupsua ja satunnaista josta tulee hyvälle tuulelle. Tässä korteni kekoon.


http://improveverywhere.com/2009/02/09/high-five-escalator/