IRC-Galleria

Ajattelin kirjoittaa tänne kun se paikka, mihin yleensä kirjoitan ei toimi vähään aikaan.

Tänään olen kovasti lueskellut pääsykokeisiin. Lisäksi on ollut tosi outo, kuten eilen. Eilen oli ihan hirveitä mielialan vaihdoksia. Itkin ja nauroin vuorotellen. Se saattoi johtua uudesta lääkkeestä tai PMS:stä, tai molemmista tai toisesta tai ei kummastakaan. Mistäs sitä ikinä tietää. Outo olo jatkuu tänään, vaikka mielilala ei ole ollut yhtä vaihteleva kuin eilen. Tekee vaan mieli kirjoittaa.
Eilen illalla kun kävelin kotiin, päähäni tuli hörhöltä kuulostavia ajatuksia kosmisista ystävistä. Laskin, että minulla olisi ollut viisi sellaista elämäni aikana. Yritin selittää Robertille, mikä on kosminen ystävä. En oikein osannut kunnolla. Se on jotain erityistä, ainutlaatuista. Kaksi kosmista ystävää on historiaa. Te ette tunne heitä. Siitä on kauan. En tiedä tunsivatko he samoin, koska jättivät minut.

Haluaisin päästä vapaaksi ongelmistani. Kehitän niitä aina. En voi saada kaikkea, mitä haluan. Kun joku asia alkaa mennä hyvin, kehitän uuden ongelman. En voi sille mitään. Haluan silti pitää kosmiset ystäväni. Sori tämä hörhöily, voin syyttää PMS:ää. Joskus vaan tekee mieli höpöttää kaikkea filosofista. Se eilinen runokin kuului tähän filosofiseen mietintäprosessiin.

Olin vihainen eilen, en ole enää. On jotenkin zen olo. Vähän niin kuin en olisi ruumiissani. Haikea olo. Hyvä juttu on se, että tänään sain luettua.

Olen ikuinen haaveilija. Haaveilen kaikkea, mutta en saa tehtyä mitään haaveiden eteen. Paitsi, pakko mainita, ennen oli vielä huonommin. Jotkin haaveet voivat toteutua.

Jos tuo edellinen runo oli nolo, niin herran tähden, käskekää minua poistamaan se!

Olet niin kaukana
en näe sinua enää
joskus olit vierelläni
ja nauroimme ja halasimme
olet paikassa jonne minä en pääse
en vaikka yritän
kuka sinä olet?
Mitä olet minulle?
Oletko van kultakippo sateenkaaren päässä,
jota ei voi koskaan saavuttaa,
vaikka seuraisi sateenkaarta?
Olet kuin sumu
katoat yhtä äkkiä kuin ilmestyit
Jätät jälkeesi vain kostean maan
ja häilyviä muistikuvia sumun keskellä.
Olet pallosalama; tulet sisään ovesta, sokaiset minut
ja häviät yöhön.

En saa sinua koskaan, tiedän sen. Jätät ikuisen merkkisi minuun.
Se palaa sydämessäni himmeällä liekillä, kunnes ehkä jonain päivänä
kun taivas on kirkas, se sammuu.