IRC-Galleria

Kurttuinen karvaläjä pöllähti ovenraosta sisään viileän puuskahduksen sisäänsaattamana, sanovat kylän rumimmaksi kissaksi.

Hurmulan Hirtto&Köysi -kaupan avajaisista on jo 30 vuotta. Hurmula ja Särmölä kumoavat kupin kuumaa vuosipäivän kunniaksi

aamutuimaan Turmipuhdon juopon nojaillessa taas punanenäisenä hirnuen kauppapahasen ovenpieleen.

Lormuhtava hurluava kokkareinen maito lorahteli muoviseen muumikippoon lopsahtelevia ääniä päästäen vanhasta puisesti

maitoämpäristä. Hurmula rapsutteli karheasti kahisevaa rupista leuanrumilusta. "Taidettu taas asvalttiin ojia kyntää aamuyöllä

kun kotiin baarista raahauduttiin". Särmölä nyökkäili hyväksyvästi kirnulan veitsenterävälle aatokselle.

Kurttuinen karvaläjä vörnähteli lattialla radiosta kuuluvan humpan tahtiin pölistellen pahimpia karvanlähtöjään Pläntti-murren

ruokakuppiin. "Mikähän tuolla meidän hurtalla on kipiänä on kun se on taas koko päivän yskiä pärskinyt karvatolloja, vaikkei

turkkia nimeksikään omaa." tuumi Särmölä.

Särmölä notkahdellen keinahteli lattialaudat narskuen ulko-ovelle päin ja tarrautui näppeillä ovenkahvaan pahimmassa

krapulassaan. Oli aika lähteä taas heruttelemaan kotikyydin mummoille, jos pian lähtisivät tiskaamaan kun on taas astialäjät

henkeäuhkaavat. Särmölähän sitten onnistui kumoamaan jokusen mummoparan ja nappasi mukaan tuulesta ulisevaan

torppaansa.

Särmölä pärskyi ja hyrskyi piippu suussa pahimpaan tupakinsavuun. Oli mummo katala pistänyt piipun palamaan. Eihän vanha

Särmölä tällaista kestänyt. Eiköhän vielä Hurmula porhaltanut vauhdilla sisään, astunut puoli-irtonaisen lattialaudan päälle joka

kampesi vipuvarsitekniikalla raihnaisen Särmölä-paran katon läpi suoraan katon läpi. Siinähän se ulina kävi myös Särmölältä

itseltään ääni vähitellen vaimennen horisonttia kohden kaarilentoa tehdesään. Plumps ja molskis vain kävi, sinnehän se

naapurin kaivoon molskahti. Hurmula ja mummoparka elivät onnellisena naamavärkki virneessä elämänsä loppuun asti piippua

käryytellen.

Sen pituinen se.