Voih, elämä on julmaa.... Aina sillon ku jotain erikoista ja hauskaa tapahtuis, niin eiköhän iske just sillon tauti. Tällä kertaa se tauti ei kyllä iskeny minuun (ainakaan vielä). Huomenna ois muutto, ja yks tavaroiden kantaja makaa jo ihan spagettina kotona taudin kourissa. Täällä sitä nyt sitte pidetään hänelle seuraa, ja toivotaan että pöpöt on jo niin heikkoja ettei ne tartu minuun tai että mun vastustuskyky on terästä...
Jos katoan, tai minusta ei kuulu mitään, niin mitä todennäköisemmin mut löytää sit meidän pesuhuoneen lattialta makaamasta.