IRC-Galleria

Nään linnun nousevan siivilleen , se lentää suoraan siniseen ja hukkuu ihmisten tuotamaan masennukseen, lopulta hirtäytyy. Yritti silti pyristellä kohti kirkkautta sinistä. Äiti oli jo vuosia sitten opetannut, petturuus on se joka elää. Eläköön elämä ja huume. Ja totakai uuvuttava huominen huonees vaaleassa. Asassassaa. Paa painaen nappiaa, äläkä vaan startia.

Nyt mä oon avannu silmäni. Ny nään kaikken paljon paremmin. Ystävii ennemän kun laki sallii. Tunnen joka toisen vastaan tulevan. Tunnen tuulen kuulevan ja sateen näkevän. Tunnen olevani joka eron jälkeen aina vain vahvempi kuin koskaa. Kaadan muurrini jotka piti minua sisällään ja voin taas hengitää...

Mä inhoon näitä aamuja.
Kun en jaksa nukkua enkä herätä, enkä välttämättä elää tääl.
Eteen päin on vaan pakko jaksaa jatkaa.
Päätin siis nousta mun painajaisesta, aloitaa alusta.
Niinkuin narkkarirakkaus aina euforioissa.

Älkää vaivautuko otamaan tänään yhteyttä silllä keskityn olemaan kavereideni kanssa juhlimaassa. Jos juhlat venyy aaamu yölle on kiva lähtee lauantaina salille. XD

"sointin sulle mut et vastannu muukun vastaajan jannu, toivon et ne ois ollu, ens kerralla oikees, sit näin sut stadissa ja olit dousessa selkeest. Pelkään sun puolesta olen huolissani sussta, pelkään ettei kukaan pidä sun selusta. Viimeks kun nähtiin et enään tunnistanut , huusin sun perään muttei sekään auttanu. Mä tiesin et sul on ollu jioskus vaikee sun han piti hoitaa ites irti kaikest. Mä sua kaipaan ja tiedenä en oo ainoo, sun muistos päiväst toiseen mua vainoo, toivoisin et olisin sua vaan enemmän auttanut . Mutsis sotti sä oot pois nukahtanut. Sun elämäs liian lyhyt liian hauras ...."

Sä sanoit välitäväs.
Sanoit ymärtäväs.
Sanoit RAKASTAVAS mua.
Mutta jos sä olisit puhunut totta,
et olisi tehnyt mulle näin.
Mun ei olis ikinä tarvinnut ihastua,
kiintyä, RAKASTUA suhun.
Loppu tulee ennen kun on kerinn edes alkaa.
Ei minulta ikinä kysytä mitä minä haluan.
Mistä olisin onnelinen.
Kukaan ei aijo edes kysyä minun vointia.
Juuri siksi minä pärjään yksin.

Mustelmat susta muistoks sain. Viimeksi kunn nähtiii , lähdit niin äkkii. Viikko näin jälkeenpäin , annan neulan tän lävistää kaksi reikää. Muistutaan , etten vältämättä täytäkään sun sydäntä , ettei sittenkään voida eläää yhdessä. Tässä hetkessä mun viimeisessä , havahdun tajuavani ahdistuksen. Viimeinen kyynel , viimeinen hengen veto , viimeinene ja kaikki on lopullista.

Entinen elämä jää , sen tilalle tulee jotain ennemmän. Elän täysil , mitä ikin se tarkkoitaa. Alouitan aivan alusta , etsin taustaa. En enään anna sille tilaa , joka vei mut eikä palauttanut. Allan ooivaltaa pelisäänöt äärettömät. "Sinä te ole mitäään , sinusta ei tule mitään."

- Hyvä kameli voi kävellä 12 päivää juomatta , mutta minä voin juoda 12 päivää kävelemättä.

"Mä oon rakentanut tän maasta asati , sattunut saatanasti , josse helpottaa , niiskaan kaada lasti. En ole yksin tässä yksin kertasessa maailmassa , jos on tarveta annan kaiken takana vaan palaa , sen kaiken vaan palaa!"

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

-miks mun ei anneta tehdä mun omiipäätöksii , joista jäädä kii , vaan potkitaan kohti suunta merkiii!

"Laulu rakkaudelle , tosikoville hemmoilee , tyttöile jotka uskaltavat tunnutstaa. Kuinkapaljon merkitsee kun on joku jotarakastaa."

"Tahdotko mut tosiaan , suhteeseen vakavaan. Pitkin polkuu poloista , rinnallasi tarpomaan. Elinkautisttani seurassasi , päivästä päivään lusimaan."

-En osaa rakastaa. Jos rakastun , rakkauteni muuttuu suruksi. Suruni taas tuskaksi ja tuska tekee minutsa vihaisen. Kun olen vihainen teen asioitta jotka satuttavat toisia , jotka satuttavat minua. Asioita joilla ei ole merkitystä enään muutaman hetken päästä. Niitä asioita kukaan ei voi nähdä ne voidaan vain tuntea.

-Kertoisin sulle kaiken , koko totuuden. Se vain on niin hankalaa , luotaa uudestaan. Kun kertaaleen on saanu pettämisenjälkeen , palasensa kasaan kerää. Eräpäivää en nää. Voisitko ajatella välillä tätä etten mä enään kauempaa itseäni kasassa pidä.

Asiat vaan tapahtuu eikä sille yksinkertaisesti voi mitään.

"En jaksa enään luotaa , uuvutaa , tunteitani muutaa. Aijon vaan kaasutta , ajan harmaan taa."

"Joku kaunispäivä sä heräät huomaamaan. Sinä selvisit ja kelpaat kellevaan."

"Katu täytyy askelista , elämä on kuolemista. Pane käsi käteen ollaan hiljaa. Pydät minut aamutelle , anna vettä kuihtuneelle. Nyt on elokuu ja minä olen viljaa. En surusta itke , en ilosta itke jos itken , itken muuten vaan ja muualla olen ennen kuin huomaatkaan."

Voi tunteiden tuskaa , joka uhkaavasti huutaa , ja uuvuttaa. Taas en ajarustakaan saa sulle antaa , vaan varmaan paikkaa , alle tän taivaan täytyy ajatukset piilottaa....

"ois siistii piknikillä tytölle tarjoo samppanjaa , mutta tällä rahaa tileanteel kohtalaisen vaikeeta , käytöö täytyy vähentää , sixpäkiin kaljaa ain oo mitä mä tarjoo kopa lähes paljaan siihen asti kun oon rikas.... "