IRC-Galleria

Johnny goes to modeling class in his school for special children and he gets his piece of putty and he's modeling it. He takes a little lump of putty and goes to a corner of the room and he's playing with it. The teacher comes up to him and says, "Hi, Johnny." And Johnny says, "Hi." And the teacher says, "What's that you've got in your hand?" And Johnny says, "This is a lump of cow dung." The teacher asks, "What are you making out of it?" He says, "I'm making a teacher."
The teacher thought, "Little Johnny has regressed." So she calls out to the principal, who was passing by the door at that moment, and says, "Johnny has regressed."
So the principal goes up to Johnny and says, "Hi, son." And Johnny says, "Hi." And the principal says, "What do you have in your hand?" And he says, "A lump of cow dung." "What are you making out of it?" And he says, "A principal."
The principal thinks that this is a case for the school psychologist. "Send for the psychologist!"
The psychologist is a clever guy. He goes up and says, "Hi." And Johnny says, "Hi." And the psychologist says, "I know what you've got in your hand." "What?" "A lump cow dung." Johnny says, "Right." "And I know what you're making out of it." "What?" "You're making a psychologist." "Wrong. Not enough cow dung!"

Älkää rakastako mitään villiä, herra Bell. Se oli Docin erehdys. Hän raahasi aina kotiin kaikenlaisia luontokappaleita. Haukan, joka oli loukannut siipensä. Kerran hän toi täysikasvuisen kollikissan, joka oli katkaissut koipensa. Mutta kesyttömälle olennolle ei voi antaa sydäntään; mitä enemmän sitä rakastaa, sitä voimakkaammaksi se käy. Kunnes se on kyllin voimakas juostakseen metsään. Tai lentääkseen puuhun. Sitten toiseen, korkeampaan puuhun. Sitten taivaaseen. Niin teidänkin vielä käy, herra Bell.

Jos välttämättä haluatte rakastaa jotakin villiä. Lopulta tuijotatte ylös taivaalle.

Joillakin ihmisillä on tapana tuoda rauha ja rakkaus kotiin eräänlaisilla kuvilla tai merkeillä jotka muistuttavat meitä ihmisyyden hyvistä puolista ja tuovat jonkilaisen lohdun siitä että toivoa on. Nuo esineet ja kuvat ovat varmasti jossain muualla halpatuotteita joita myydään kiskurihintaan turisteille, mutta tässä hetkessä ne ovat merkittäviä yhtä lailla kuin "päivä kerrallaan" lausahdus AA-kerholaisen suusta. Ne auttavat ihmisiä jotka haluavat oppia tietämään itsensä ja ymmärtämään tasa-arvon oikeaa merkitystä meille kaikille. Kaikki tämä voi tapahtua vaikka katsomalla yhtä Intian kymmenen rupian seteliä jossa on Gandhin kuva ja siinä vieressä virallinen teksti "I promise to pay the bearer the sum of ten rupees". Jonkun johtajan kirjotuksia... Ei Gandhin. Kummiskin tuo seteli on rahaa jossain maassa mutta tässä hetkessä se on "rauhan symboli" joka on nastalla kiinni ilmoitustaululla. Jostain syystä tuo kalju- ja silmälasipäinen hyväntekijä tuo olemuksellaan rauhan sydämeen niin kuin Kekkonen tai Hitler joillekin tuo rauhan. Ihmiset ovat painostaneet tunteensa johonkin tyyppin joka yksinkertaisesti on tajunnut mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä ihminen uskoo tähän ratkaisuun mistä tämä hänen mielestään hyväntekijä on puhunut tai kirjottanut oman päänsä mukaan auttakseen ihmisiä. Jokainen pystyisi samaan jos vain katsoisi sisimpäänsä ja löytäisi oman totuuden niin kuin Gandhi tai Jeesus. Ei tarvitse kulkea aina hyväntekijän varjossa. Ei tarvitse turvautua kokonaan johonkin kuolevaiseen ihmiseen joka osaa puhua oikeista asioista oikeaan aikaan. Tilannetaju. Yhtä hyvin voit turvautua itseesi. Totta kai saat ottaa eväitä muilta hyväntekijöiltä elämääsi kunhan muistat että sinä olet jo yksi totuus joka ei ikinä pitäisi vaieta toisten äänien alla. Jonka ei ikinä pitäisi pelätä muiden mielipiteitä sinusta. Sinä tiedät mikä on sinun totuus. Oli se hullu tai normaali tai vaikka molempia, niin ihan sama! Ole vaan mikä olet! Kuhan tiedostat sen itse eikä kukaan muu puolestasi. Ota Gandhi sydämeesi tai ota Hitler sydämeesi. Tai vielä parempi! Ota itsesi sydämeesi! Opi rakastamaan ja hyväksymään itsesi. Niin sitten sinustakin voi olla pienikin apu ja tuki muille ihmisille jotka sitä tarvitsevat niin kuin sinäkin tarvitset. Siitä tulee aina hyvä olo kun jakaa eväänsä muiden kanssa pyytämättä. Ei tämä loppujen lopuksi ole hankalaa jos ei tee siitä hankalaa itselleen. Tässä tälläinen mielenpurkaus teille rakkaat! Vaikuttaa varmasti hölmöltä ja joidenkin mielestä ehkä järkevältäkin tämä kyseinen teksti. Yksi lausahdus sai minut kirjottamaan tämän pätkän: "Jos ei nyt, niin koska?".

Myönnän että tässä kyseisessä tekstissä käytettiin mahdollisimman vähän egoa.