IRC-Galleria

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

näin sen on oltava...
kun ei mulla ihmissuhteissa onnista niin vuosien saatossa tulen erakoitumaan. hankin "muutaman" kissan, asun hieman ränsistyneessä tönössä ja pikkuhiljaa alkaa hulluus iskemään.
sitten joskus mut voi bongata jostain joen, lammen, järven, meren rannalta pesemässä kissojani pyykkilautaa vasten. örisen ja mumisen jotain epämääräistä. mut hei, älkää antako sen häiritä, se olen vain minä...

että näin tänään. tosin olen jo pitkään kaavaillut tuota tulevaisuutta itselleni.

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Jos voisit sanoa minulle viimeiset sanat ne olisivat:
16. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin?

voe ettähh.... mitä mie teeeen?! :)
puluma, puluma.. on-kel-ma!
argh...




...joo ja ny nuguu. :D

Mu autos hantin puolen kylki korjausta vailla, TAAS, VITTU!

Ihanaa ko ihmiset luulee itsestään liikoja ja käyttäytyy sen mukaisesti et olis olevinaan muka joku erikoinenkin. <3

Luonnollisestikin nämä jotkut ihmiset EI kuulu mun kavereihin, mutta pakko silti taivastella asialla koska huvittavaahan se on. <3

...ja siitä asiasta kukkaruukkuun...

Olis ihan kamalan kivaa jos yks tosi mukava ja mahtava ja kiva ja hauska ja lutune ja hyvännäköne ja ja ja semmone ihuna karismaattine miehen alku ottais muhu yhteyt... En ole kuullut vähään aikaan sielt suunnalt mitää ja alkaa iskeä pieni ikävä.
...Toisaalt, mikä estää miuu ottamast yhteyt, ei mikää! :)

(ja otsikko kattaa paljon muitakin asioita kuin vain edellä mainitut............ )

Voi voi... Hitto et harmittaa. Jopa niin paljo et ilmestyin kyyneleet silmis tänää töihi...

Miehen kasvatusohjeet

1. Ennen kuin hankit miehen on sinun pohdittava tarkoin
Jaksatko pitää siitä huolta monta vuotta eteenpäin,
sillä miehet eivät selviä luonnossa ilman omistajaansa.

2. Keskustele myös perheesi kanssa. Vaikka miehet ovat
suloisia, kaikki eivät kuitenkaan pidä niistä, jotkut voivat olla
Jopa allergisia niille.

3. Ennen miehen hankkimista mieti tarkoin minkä rotuisen
miehen haluat.
Karvan pituudessa, värissä ja luonteessa on huomattavia eroja
rodusta riippuen. Yleisesti ottaen erilaiset suomenhörökorvat ja
lapinseisojat on helpoin hankkia, mutta hieman vaikeampi
kouluttaa kuin eurooppalaiset rodut.

4. Mieti myös mihin käyttötarkoitukseen miehesi haluat.Jos
haluat vain tavallisen kotimiehen makaamaan sohvallesi,
kerjäämään ruokaa ja haukkumaan vieraita, kelpaa siihen
parhaiten tavallinen suomalainen perusmies.
Jos taas tarvitset näyttelymiehen, on myös ulkonäölle
asetettava vaatimuksia.
Miesnäyttelyissä menestyvät parhaiten jäntevät, ruskeat ja
suhteellisen lyhytkarvaiset miehet. Näyttelymiehen pitoon
liittyy muutamia ongelmia, niillä on mm. taipumusta karkailla.
Harrastuskäyttöön on myös erilaisia miehiä. Metsästykseen
tarkoitetut miehet vaativat paljon liikuntaa ja ulkoilutusta.
Siksi suosittelemme erilaisia nk. seisojia, jotka eivät vaadi
niin paljon liikuntaa ja sitä voi harjoittaa myös sisätiloissa.

5. Kun olet tehnyt päätöksen miehen hankkimisesta, sinun on
otettava selvää mistä saat haluamasi miehen. Ota yhteyttä
perheisiin joissa tiedät olevan vapaita miehiä ja tee varaus.
Käy tapaamassa miestä ja hänen perhettään ennen lopullista
päätöstä, sillä perheolosuhteet vaikuttavat myöhempään
koulutukseen.

6. Varmista että mies on vieroitettu emostaan.

7. Kysy miehen kasvattajilta miehen ruokintaohjeita ja muita
tärkeitä sinua kiinnostavia seikkoja.

8. Voit hankkia myös hylätyn miehen, mutta sillä voi olla
edellisten omistajien jäljiltä pahoja tapoja.

9. Kun olet löytänyt sopivan miehen, vie se lääkärille
tarkastukseen ja rokotettavaksi.

10. Vie mies kotiisi. Varmista että sillä on tarpeeksi juomaa
ja ruokaa,jotta se pysyy tyytyväisenä.

11. Useimmat antavat miehen nukkua sängyssään ja se onkin
usein mukavaa. Varmista kuitenkin ettei miehelläsi ole
syöpäläisiä, jotka voivat tarttua sinuun.

12. Koulutus on parasta aloittaa yksinkertaisista asioista,
kuten sisäsiisteydestä. Ankarasta koulutuksesta huolimatta
kaikki miehet eivät kuitenkaan opi sisäsiisteiksi. Oven
avaaminen ja kukkien tuominen ovat hankalia temppuja,
jotka onnistuvat vain valioyksilöiltä.

13. Vaikka miehet näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät
kuitenkaan ymmärrä puhettasi.

14. Jos mies karkailee, kokeile aidata piha tai käyttää
talutushihnaa. Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen.
Jos karkailu jatkuu, hanki uusi mies.

15. Huomaa, ettei kaikkia miehiä kannata käyttää siitokseen.
Siihen kelpaavat vain rekisteröidyt miehet. Jos kuitenkin haluat
pentuja eikä miehesi ole rekisterissä, varaudu ongelmiin.

voe hitto minkä teit..................... :/

Eilen illalla Nummelassa ollessani mulle iski puolenyön aikoihin sellainen olo että oli pakko päästä pois, täysin omaan rauhaan edes hetkeksi. Mietin sitten että mihin sitä lähtisi ajelemaan ja määränpääksi tuli Hanko.

Siellä sitten istuin Tulliniemen rannassa raikkaassa meri-ilmassa jonkin tovin, ei mitään aavistusta että kuinka kauan.

Tuli mietittyä todella paljon eri asioita ja ainakin joihinkin juttuihin sain hitusen tolkkuakin. Jotenkin kumminkin jäi osalta ainakin sellainen olo että on tullut tehtyä paljon vääriä ja huonoja valintoja viimeisen vuoden aikana. Mutta taas muutamien asioiden kohdalla päädyin siihen että jos sattuisikin olemaan mahdollisuus päästä ajassa taaksepäin niin en silti muuttaisi niitä. Kokemukset kun vain kumminkin kasvattaa.

Totesin myös että jestas osaan kyl olla vaikea ihminen ja kauhistelin sitä että kuinka paljon päänvaivaa ja mielipahaa, ym., olen ihmisille aiheuttanut. Mut loppupeleis olen minäkin kuitenkin vain ihminen ja tälläinen helvetin omalaatuinen persoona olenkin. Ja jos en kelpaa tällaisena mitä olen ni antaa sitten olla. Osaltaan kuitenkin pidän itestäni just sellaisena ku olen... Ja kaikki päähänpistot ja tempaukset mitä oon saanu, ni en mä niitä kuitenkaan kadu noin loppupeleis ku tarkemmin ajattelee. Onpahan jotain mukavaa, ja vähemmän mukavaa, muisteltavaa. Heh..

Ehkä eniten kumminkin mietin siellä yhtä asiaa mikä on pyörinyt päässä vasta vajaan viikon verran. Sen miettiminen ja asian pyörittely ei kyllä edistänyt mihinkään suuntaan.
Kun vaan osais puhua niin kaikki olis niin paljon helpompaa.

Mutta kaikenkaikkiaan:
Reissuun kun lähdin niin mieliala oli erittäin apea ja olo oli vaan jotenkin, öö, tyhjä(?)
Sieltä kun tulin niin mieliala oli todella haikea ja mieli erittäin maassa....
Oli siis hyvä reissu?

...ja itkin kai ihan vaan muutaman kyyneleenkin.............