Pimeys laskeutuu päälle maan ja varjot katoaa, vain täysi kuu valaisee matkamiehen taivalta läpi keväisen metsätien, kenties joku tarkkailee liikkeitä matkamiehen, on hetken hiljaista, pian pöllön huhuilu vain kaikuu metsätiellä ja matkamies huokaa, pian saavun majatalolle jonka valot jo tuolta häämöttää, siellä oottaa rakkaani mun ja pian pääsen raskaan taipaleeni jälkeen hänet syyliini sulkemaan ja sanomaan, vaikka missä kuljenkin olet aina sydämessäni ja mielessäni enkä sua unohda milloinkaan vaan rakastan sua ainiaan