IRC-Galleria

muistan ne ajat, ku konttasin vaa pohjal,
en ollu mistään varma, paskat otti mun ohjat,
jouduin kestää kaiken, mikä ei tuntunu hyvältä,
mä tiedän, kaikki haavat oli vitun syvällä,
mut anteeks jokaselle, jos mä jotain pilasin, ku
hävisin kaiken eikä mitään tullu takaisin,
oli aika oppii koetuist, nyt oon ehkä selvempi,
mut en voi mitää jos kaikki perseellee meneeki,
opin kaikest menneest, mitä jouduin potee sillo,
yks jäbä piti puolii, ja siitä kiitos,
nyt kaikki näyttää paremmalt, ja tuntuuki siltä,
vaik ennen tuntu silt ettei mul ollu enää mitään,
nojoo, se oli sillo, nyt oon vittu selvänä,
menetys, oli ainoo mitä pelkäsin pelkästää,
nyt aika on parempaa ja helpompaa elää tääl,
kiitän mutsii ja faijaa, jotka jätti meikäläisen elämään.



ps, Tekisin mitä vaa et sun tyttös voisin aina olla :) <3puss!