IRC-Galleria

Mikä on ? Millon sustakin tuli noin ylimielinen ? Koita tajuu ettet oo niin hyvä kaikes ku luulet olevas. Hei kyllä mullakin raja jossain menee. Kaikkee ei aina tarvi sanoo ääneen. Iha oikeesti mee ittees niin huomaat ettet oo niin täydellinen ku luulet olevas. Ei ny ihan jaksa enää tollasta. Kasva vähä ennen ku tuut aukoo päätäs. En jaksa sua just ny =)

Et moi vaan ja pidä vähä välii muhu =) =) =)

Niin mun yhteisö :DD

Okei jengi, jos sä kuulet mua, niin sano "je." (Je)
Sano "je!" (Je)
Sano "je!" (Je)
Hyvä

kertosäe:
Pitää olla pikkasen pläski, (pläski)
Pläski, (pläski)
Pläski (pläski)

Pitää olla pikkasen pläski, (pläski)
Pläski. (pläski)
Just det

kertosäe

Pitää olla pikkasen pläski. (pläski)
Mitä? (Mitä?)
Mitä? (Mitä?)

Pitää olla jotain, mitä keinuttaa-a-a
Rytmi ja sanani on valtaa
Kiikuttaa, mitä löytyy jokasen alta

Pitää olla pikkasen paksu, (paksu)
Paksu, (paksu)
Paksu. (paksu)

Pitää olla pikkasen matskuu, (matskuu)
Matskuu. (matskuu)

Hyvänen aika
Jo tippu takalaita
Joten älä oo saita
Laita enemmän voita. (voita, voita, voita...)

kertosäe2:
Pitää olla jotain, mitä ravistaa
Nyt viskaa kädet näytille
Tää on omistettu sille ja sille
Just niille takamuksille
Just teille muksuille, jotka tulee mun reggae-kutsuille
Mun beibe saa olla pikkasen tuhti, (tuhti)
Tuhti, (tuhti)
Tuhti. (tuhti)
Saa olla pikkasen tukeva, (tukeva)
Tukeva. (tukeva)
Tukeva. (tukeva)

Ja ettei tää mee anorektiseksi
Mä vaan tulin toustaamaan hetkiseksi
Siitä, miten suuri on kaunista
Ja kun puhutaan pulskasta soundista
Jukka Poika pysyy muodissa, joten pylly ylös tuolista

Sen pitää olla pikkasen paksu, (paksu)
Paksu, (paksu)
Paksu. (paksu)
Pitää olla pikkasen matskuu, (matskuu)
Jotain, (jotain)
Jotain. (jotain)

Pitää olla pikkasen paksu, (paksu)
Paksu, (paksu)
Paksu. (paksu)
Pitää olla pikkasen plösö, (plösö)
Plösö. (plösö)
Pläski. (pläski)
Pitää olla pikkasen matskuu, (matskuu)
Matskuu, (matskuu)
jos oot liian laiha, niin sit sua paleltaa aina.
Josset sä mitään paina, vie tuuli sut mukana aina

kertosäe2

Tukeva, (tukeva) (4x)
Tukeva

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

ekan kerran kun juttelin sinulle. - ihastuin.
ekan kerran kun satutit minua. - ihastuin enemmän.
ekan kerran kun kerroit kaipaavasi. - rakastuin.
ekan kerran kun kosketin sinua. - halusin olla siinä aina.
ekan kerran kun katsoin silmiisi. - hukuin.
ekan kerran kun lähdin - jäin kaipaamaan.

jos ajattelit yhtä henkilöä tässä tekstissä, lisää tämä päiväkirjaasi.
ehkä hän lukee tämän ja ymmärtää kuinka rakastat häntä.

---

Ja taas vaihteeks dataan koulussa... Fysiikan tunti :)

Joo saatin just valtakunnalliset :)))) Tää 6+ oli tooooosi kiva numero...... Ei oikeesti mitä vitun paskaa siinkin kokees kysyttiin... Jotain vitun seiskan asioita. Pitäskö nekin viel muistaa? No mut ei se mitäää tykkään mun numeroista :))))

Jere sanoo:
tissivihaaja

Riiikkkkaaaaaaa ;D sanoo:
Mun ei tarvi pitää tisseistä

Jere sanoo:
.. totta o.o

Joskus sitä vaan tahtoo unohtaa kaiken ja elää kuin kuplassa.

Ylihuomenna lähetään viikoks italiaan :)))))))

Lähtö on niin ihanasti 4.45 mut ei se mitää.. Siel tulee varmaan oleen kivaa jos ne huoneet menee sillai mitä me toivottiin...

Oon melkein pakannu... Oon siis joo alottanu mut siin se oikeestaa :D

Ainoo huonopuoli on et jokkut ihmiset jää tänne enkä nää niit viikkoon :((

Kouludataus <3333