IRC-Galleria

Kun sanotaan, pitäis itseään niskasta ottaa
Niin tarkoittaako, että pitäis pystyy kuuntelemaan

On yö ja mä herään kello kolmen aikaan
En tiedä nukuinko tänä yönä lainkaan

Hikoilen, asiat täyttää pääni
Miks kaikilla muistoilla on oma ääni


Mä pyörin ja katon kännykäst taas aikaa
En oo saanu unta pitkään aikaan

Mun pitäis kohtaa, asioita paremmin
Mun pitäis olla parempi ihminen


Mä haluun olla hyvä, hyvä ihminen
Kun katkeruus voi kaiken tappaa

Sitä varmaan tarkoittaa
Kun kysytään, pystytkö asiat kohtaamaan

Joku täs yös pitää hereillä
Pahat muistot koko ajan kintereillä

Äänet soimaa mun omatuntoo, mun
On pakko saada itseni kuntoon

Mun energia, valuu näihin öihin
Enkä pysty menemään enää päiväl töihin

En pysty hoitaan asioita paremmin
Oonko nyt muka parempi ihminen


Epätoivo iskee, mä kannan taakkaa
Sydän huutaa, se rinnassa hakkaa

Mä en pysty kohtaan todellisuutta
Menneisyys haittaa tulevaisuutta

Tuntuu että kaikki vaan tulee syyttään, että
En oo tehnyt mitään, mitä jengi pyytää

Vaikka päivällä tuntuu paremmalta
Niin seuraava yö aina pahemmalta

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut

Hiljaisuutena öissä
Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun

Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa

Kiitos, kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se ois kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa.

Soudat, huopaat, hulluksi teet
on mietteesi taas muuttuneet
Huudat, kaipaat, tuut ja taas meet
on mun tunteeni haavoittuneet

Päättäisit jo mitä haluat
Olen epätietoinen ja siksi vainoharhainen
koin mustasukkaisuuden herätyksen varhaisen

Jos tulet ja menet niin tuhoat taas kaiken.

Olen yrittänyt rakastaa itseäni aidosti
Olen yrittänyt olla tuntematta mitä tunnen
Olen yrittänyt olla vähän vähemmän erehtynyt

Tunne joka minulla oli sinusta, oli oikea
Ja sinä kerroit minulle kuinka tarvitset minua myös
Kaikki sanoivat ettei se ole todellista

Kuinka sinä saatat rikkoa yksinäisen sydämeni
Ja tanssia palasilla
Kanssasi oleminen vain repii minua kappaleiksi
Ei taas ja taas
Ota rakkautesi ja jätä minut jälkeesi
Ymmärrä että olemme erehtyneet
Ei minua tarvitse repiä alas
Ei taas ja taas

Olen halunnut kuolla, tiedoksesi vain
Yrittänyt näyttää heille kaikille kuinka olen yksinäinen
Olen vihannut makuuhuonettani yöllä

Olen nähnyt taivaan ja helvetin kanssasi
Uskoin että kertomasi valheet olivat totta
Olen yrittänyt kasvaa, olen pitänyt kiinni
Olen yrittänyt olla vahva

Vielä kerran haluan vain tuntea jotain todellista
Vielä kerran haluan vain päästä lähemmäs sinua
Mikään ei kuitenkaan koskaan tule muuttumaan
Tämä on kaikki mitä meillä on
Ei taas, valehtelenko itselleni.

sydämeni sait, sillä leikit ja heitit pois
typerästi uskoin se rakkautta ollut ois
hymyillen sä kerroit et kanssani olla vois
yksin jäin

taas tyhjä sydän on
sä mennyt oot - mä jäin
olit niin viaton
niin lämpöinen - sylissäin
onnen annoit kun
tahdoit olla mun - lähelläin

mulle pystyit sä tuskan tän tuottaan
kun halusin sinuun luottaa.

Miltä tuntuu olla yksin
kun huoneesi on hiljainen.
Sua mä mietin paljon vielä nytkin.
Sä et voisi olla muunlainen.

Miksi pakenet kun tulen sun luo?
Mikset anna mun sua koskettaa?
Palautat mun mieleen hetket nuo.
Etkö vois jo luovuttaa?
Miksi vielä katsot eiliseen?
Miksi aina pyörit ympyrää?
Jotain muuta kaipaat edelleen.
Hei luuletko etten mä nää?

Luulet varmaan etten mä huomaa,
kun hahmos veteen heijastuu.
Syksyn lehdet aina kaipaa seuraa,
tuulen vietäväksi antautuu.

Sä olet mun viilto, mun varjoni huuto
Itkien uneen mä jään
Mä olen sun vanki, sun valtasi alla
Sä olet se tie, joka harhaan mut vie, jos mä seuraan sua

Oon ikävän lapsi, olen valoa vailla
Rakkautes turvaa mä hain
Sun ovella ootan, sade ihoa hakkaa
Tää kaupunki kuolee mun sieluuni huone sua kaipaa taas

En pääse irti, mä valun hukkaan
Sä et sitä edes huomaa
Mä roikun kiinni kuin kuolemassa
Sun viimeisessä suudelmassa
Mä revin paidan, rikon kaiken
Tahdon olla hetken vapaa
Jätän haavat, jotka annoit
Juoksen viimein pimeästä pois.

Katso, me olemme eroamaisillamme
Ja mikään tunnu auttavan
Tätä tilaasi, tätä tilaani, mmh

Luulen ettemme koskaan saa sitä selville.
Ketä luulet huijaavasi nyt, nyt?
Jos vain sinä, jos vain sinä, voisit nähdä että palan,
Jos vain sinä, tietäisit kuinka minua sattuu
Kaikki vuoksesi, jos vain sinä

Luulen että se on ok, pidän pääni korkealla
Et koskaan näe minun itkevän
Hämmennyn sinusta, huono juttu minulle, yeah

Jos vain sinä, tuntisit minut paremmin
Jos vain sinä kuuntelisit paremmin
Jos vain sinä näkisit minut paremmin
Jos vain sinä kuulisit minut paremmin
Vapauta minut, ennen kuin painat deleteä.

No aamuni alkoi hyvin, tilulilei ja sillee.
Sitte siin kouluun lähtöä tekemässä, heidi ruppee selittää jottai et
hänen sukassaan on joku piikki.
Johon mie tokasen et: Jaa, kiinnostaa helevetisti.
Ni Ruuskasen perheen psykologi ruppee siin: Siul on ilmiselvästi mielialan aaltoiluhäiriö,
ku eka oot hyväl tuulel, sit rupeet yhtä äkkiä aukoo päätäs ja vittuilee ja koht taas hyväl tuulel.
Johon mie: Vitut miulle mitää sellasta ole, ei vaan sattunu kiinnostamaan piikit siun sukissas. :'D

Et tälläst tänää, huomen uutta.

Maailma jonka tunsimme
Ei ole tulossa takaisin
Aika jonka olemme
menettäneet
Ei tule takaisin
Elämä joka meillä oli
Ei tule olemaan meidän
enää
Tämä maailma ei koskaan
tule olemaan
Sitä mitä odotin.