Mä tiedän, mun on turha sanoo, et muka olisin yksin. Mä tiedän, et mul on ihmisii, jotka musta tyksii. Ja mä tiedän myös sen, et jotkut mua inhoo. Inhoo, puhuu paskaa, ilkeesti kattoo. Jos edes päivän saisin olla onnellinen, niin se riittäis. Jos joku sanois törmätessään anteeksi, joku mun tehdes jotain kiittäis. Mut joka päivä huomaan, et onnen etsiminen taitaa olla turhaa. Joka päivä joku mut henkisesti murtaa. En mä haluu sääliä, en haluu et katsotte, kun minä pieni, minä pikkunen laitan kädet ristiin ja rukoilen : "Auta, luo mulle parempi huominen".