IRC-Galleria

Tänään soosi, sisäänpääsyn mahdollistamisen puitteissa. Kuskista en vielä tiedä. Jos tutkin avaamani Karhun pohjaa, voin päätellä, etten ainakaan mä oo kuski. Mitä tästä opimme? No tietenki sen, että ainakin osa totuudesta löytyy pullon pohjalta. Jatkan siis totuuden etsimistä myös seuraavan pullon pohjalta. Olettaen tietenkin, ettei tyhjä kalja välttämättä paljasta totuutta miettimästäni kuskimme identiteetistä. Mutta entä jos kuskillamme ei ole identiteettiä? Entä jos maailmankaikkeus onkin vain muurahaisterraario toisessa todellisuudessa? Entä jos meidät muurahaiset omistaa vaikea ja kiukkuinen poika nimeltä Saija ja hänen isänsä on hänen äitinsä serkku, joka työskentelee tehtaassa, joka valmistaa vihreitä anustappeja? Voimmeko olettaa, että nämä anustapit ovat todella vihreitä vai pitäisikö meidän vain mukisematta työntää ne sinne, missä aurinko ei paista? Vaikeita kysymyksiä, vastauksen löydätte Sepon Sekatavarasta! Ehkä. Kaikkea kivaa poikkeaville. Viimeisenä kysymyksenä voimme pohtia, pitäisikö minun lakata etsimästä totuutta pullon pohjalta. Ja vastaushan on selvä ei, koska myös sinä, juuri sinä, jaksoit lukea tämän tyhjänpäiväisen filosofisen pohdiskelun tänne asti. Sen pitäisi kertoa jotain kyvystäni tuottaa typerästä aiheesta vielä typerämpi teksti, joka kuitenki mystisesti jaksaa tuoda teidät lukijat aina loppuun asti. Pohjanahan tähän on Laudaturin arvoinen taitoni olla äidin_kielellinen. Vaikka en äidin_kielestä aina pidäkään. Kanan_munat on kivoja.

Hei hei hei, mun kalja loppu! Royal Salmiakin on aika laajentaa suppeaa todellisuuttani uusiin stratosfääreihin. Toivottavasti tämä oli liian vaikeaselkoinen teksti.