Tää on jotenki niin raskasta aikaa et sitä voimaa kaipais ystäviltä.Ois kiva jutella jonkun kans,mut ei oo paljoa ystäviä näkyny:( Iitu on jatkuvasti kysyny voinnista ja tapahtumista ja auttanu mua eteenpäin monellaki tapaa.Olin tänää taas kattomas Tommia sairaalas ja kyl paha mieli on aina ku sielt lähtee.*väsyttää*
Tulin äsken sairaalasta ja Tommi oli siirretty sisätauti puolelle et ei oo teholla enää onneks.Huonos kunnos on,mut toivotaan et paranemaan päin pikku hiljaa.On tää kyl rankkaa,mut pitää jaksaa eteenpäin ja perheen yhteisvoima on nyt korkealla.Oli ollu kyl tiukka tilanne yöllä ja lääkärit sitä painotti et viime yön aikana ois voinu käydä pahasti jos ei sairaalaa ois päässy.Onneks äitin kans mentii sin Tommin kämpil ja soitettiin ambulanssi.Mä en ois kestäny jos oisin ainoan sisarukseni menettäny ja nyt sen tajuan vielä paremmin kuinka tärkeä se on ku on ollu lähellä menettää oma veli.No toivotaan parasta ja katsotaan eteenpäin.Sori mut en välttämättä jaksa kaikille selittää miksi Tommille kävi näin ja mitä tapahtu jne.ymmärrätte varmaan.