IRC-Galleria

Nyt olen anopin luona käymässä ja illalla mennää mun vanhempien luo ku on Tommin synttärit huomen ni autan aamul äippää järjestelyis,ni helpompi men nyt yöks sinne ni ei mun tarvii nii aikasi aamul lähtee kotoa ajamaa.Rakastan teit kaikkii<3

Käytii Juuson kans lenkil ja oltii me puoltoist tuntia kävelees.Nyt on vähä parempi mieli.Kai se on tätä stressiä ja kevät masennusta mikä puskee päälle ja sit se ku tuntee et on nii turhauttavaa ku on kaikkes yrittäny ja hakenu töitä joka paikast jne ja sit ei mikää onnistu.Mut Juusoki sano et oon nii paljo uurastanu et kyl se viel palkitaa.

Kaikki paskaa vaa tuntuu kaatuvan uudestaan ja uudestaan niskaan.Mikään ei tunnu miltään ja kaikki ympäriltä hajoaa.Elämä on vaa tätä.Juhon kuolemaki jätti mut pariks viikoks rauhaan ja edellispäivänä se tuli taas eteen.Jäin tuijottamaan Juhon kuvaa ja itkin.Kaikki lapsuus ajan paska ja muu mitä on tapahtunu tulee mun eteen niiku elokuvaa katsoisin.Milloin se viimeine sivu kääntyy jotta voin unohtaa kaiken tapahtuneen.Voiko niitä ikinä edes unohtaa.Tarviin ystävää johon voin luottaa ja jonka olkapäähän saan itkeä ja kertoa ne pahat painajaiset jotka elämääni hallitsee.Juu tiedän et mulle voidaan taas määrätä rauhottavia ja unilääkkeitä jne.Olen vetänyt niitä paljon joskus ja aina se on helppoa määrätä se resepti ja toivoa että tuo nuori saisi elämän raiteilleen.Entä jos en saa.Juuso auttaa mua jatkamaan mä tiedän sen ja se auttaa ohjaamaan mua synkillä hetkillä.Tää kaikki pitää vaan käydä läpi.Elämä on vaan joskus niin ihmeellistä ettei sitä pysty tajuamaan.Toivon että jonain päivänä voin sanoa,että se kaikki paha on poissa eikä se pelottele enää.