IRC-Galleria

HAPPY BIRTHDAY GERARD <3

Vooi vittu. JA mä ku aattelin. Hmm.

Nään aina unia, jossa kuolen tai joku muu kuolee, jossa mut yritetään tappaa tai mä yritän tappaa itteni. Ja nyt tällä kaikella on valoisa puolensa: Sannan unikirjan mukaan ne merkitsee sitä, että mä rikastun, rakastun, oon onnellinen ja elän pitkään. JES.
Vau, viime öinen huume uni, jossa luultavammin kuolin yliannostukseen merkitsee taaskin sitä, että kohtaan jonku tulisen, kielletyn rakkauden. Ihanaa. Paras sitte kans toteutuu!

Kuka idiootti teippaa housunsa niin, että ei saa mitään ulos taskuista. Niinpä. Tai sitte housun vetoketjua alas, tai ylös. Tai sillee. Aivan.

Ronja: Herranjumala!
Rosa: Oho
Konduktööri: Ihan konduktööri vaan
Rosa: .. On meillä!

Ollaan Ronjan kanssa Iisalmessa. JEe. Tällä hetkellä jopa kirjastossa. Kaikki kyylää.

Hyi. Äsken tuli nielusta verta. Paljon. Se ei ollu kiva. Syljin ja yskin sitä vaa lavuaariin, mul on taiteellinen kuvaki siitä! Sitä helvetin verta tuli nenästäki. Kävin karjuu äitin hereille ja se tunki mulle hernepussin tohon kaulalle. Onneks verenvuoto lakkas kymmenes minuutissa, muuten ois tullu sairaala reissu. Oon muuten aika harvinaisuus. Vaa 5-10 % aikuisista tulee jälki verenvuotoa. Nice.

Ja hohoh. Oon jo alkanu tuntee mun kieltä!

FUCK. Sain nelosen äikästä ja saksasta JA ruotsin koetta en oo ees tehny. Kiitos vitun sairaudet. Oon ollu varmaa oikeesti kuukauden yhteensä poissa (siis jakso kolmosessa) Mut reiluu toi äikkäku oikeesti en oo päässy kouluun ja olin kokeessaki ja pääsin siitäki kai läpi ja vittu. Nyt se äikän maikka ei enää ees opeta meijän koulussa ja äääää. Jos pystyisin huutamaan, hyppimään, juoksemaan ja menemään ulos, tekisin ne kaikki.

Hiihaa. Mut kotiutettiin jo joskus kaheksalta. Ja oisin joutunu oottaa kolmeen asti äitii, mut onneks noi yhet tuli hakee. Huh. On kyl hirmu huono olo ja helvetti ku kieli on puoliks tunnoton, inhottavaa. Mut hyvä ettei kuume noussu ja tää on kuulemma lääkärin mielestä hyvän näkönen ja jotain. En saa kyl mitää kunnol syötyy, ja kylmää pitää syödä. En pysty puhumaan kunnolla ja jos puhun ni seki sattuu. Enkä pääse saunaan kahteen viikkoon, enkä kyl saa liikatakkaa. Ei voi mitään.

Mut vähän mietin ku makasin siinä leikkauspöydällä et ne hoitajat varmaa luulee et oon hullu, ku yhtäkkii aloin nauraa. Nomutkun, tuli mieleen juttuja joita Ronja kerto sen leikkauksesta. Ha. En kyl enää ees muista mitä. Mut vähän ne ovelasti nukuttaa. Eka ne laitto tiputuksen, sitten sen verenpainemittarin ja sen hengitysjutun ja sitten niit ihme lappuja ja piuhoja. Sit seuraavaks se nukutuslääkäri vaan että "nyt kädessä tuntuu kipua" ja seuraavaks meni kaks kolme sekunttia ku sattu ja sit jo heräsin. Taino sen jälkeen muistan, taino must tuntuu siltä ihanku joku ois sanonu mulle että "jos kurkussa tuntuu jotain, ni älä yski" ja sit vast heräsin sielt heräämöstä. Oli vaikee kyl pysyy hereillä. Jonku kymmenen minuutin välein se juttu mittas verenpaineet ja nää. Ja jouduin hengittelee happinaamariin et saatiin nukutusaineet keuhkoista pois. Olin siel heräämös tunnin ja sit mut vietiin osastolle. Siel sit sammuin heti, melkein heti ja nukuin jonku aikaa. Sain vaa kipulääkettä useesti. En saanu mennä ees yksin vessaan! Taino kyl mä ite siel vessas sain olla, mut se hoitaja vahti ovella (ulkopuolella) .. Olisin kuulemma voinu vaik pyörtyy tai jotain sen nukutuslääkkeen takii. Joo. Vähän ehkä huimas, ei muuta.

Äiti tuli kattoo mua joskus kolme neljän aikaa. Se toi mulle nami jäätelön. Selitin vaa sille koko ajan jotain ja joku hoitaja tuli antaa mulle suoraan lihakseen jotain vahvaa lääkettä, joka sai mut viel sekasemmaks ja huoneen sumusemmaks. Puhuttiin äitin kaa siitä, ja äiti kerto et se mitä mulle lihakseen annettiin on morfiinista seuraavaks vahvin kipulääke tai jotain. Sit mietin et mitäköhän ne anto mulle sillonku ne tyhjens ne paiseet. Äiti kerto et se oli morfiinia. No aha. Ja selitin kuulemma liikaa asioita ja äiti pakotti mut olee vähän aikaa hiljaa. Mun puhelu ei kuulemma tee hyvää. Hö. Mitäs sitte jos sattuu mut on silti paljon asiaa. Nyyh.
Hyvin meni kyl siel osastolla yöki. Vaikka sain samaan huoneeseen kolme samanikästä, samannäköstä ja yhtä pahasti kuorsaavat mummot. PAITSI REILUT. Äitiku tuli siihen huoneeseen, se katto ihan suoraan mua silmiin ja meni seuraavaks yhen mummon luo ja sano "taidan olla väärässä huoneessa" siin vaihees karjasin et äiti, ja sit se vast erotti mut mummojen joukosta. Kivat äitit.

Onneks oon nyt kotona. Ens viikolla en sit saa mennä kouluun ja sit onki jo loma. Jee. Mut siel sairaalassa, varsinki siin leikkauspöydällä tunsin itteni ensimmäistä kertaa elämässäni tosi yksinäiseks. Sillee hyvällä tavalla. Ihanku olis vaan mä ja sit kaikki muut. Se oli hyvä tunne.

// Hassua oli se kun istuin yksin siel odotushuoneessa radiossa soi Apulannan ravistettava ennen käyttöä. Sillon tuli hyvä mieli. Ja sit viel siel heräämössä ni ensimmäinen ääni jonka kuulin oli musiikki ja kappale oli Beat it. Mut olin sen verran sekasin etten voinu sanoo oliko Maikkelin vaiko Fobin. Ja muistan viel seuraavanki biisin, joka tuli sen jälkeen!! Se oli David Cookin Light on.

Mua vähän jännittää huominen. Mut vaa vähäsen. Mua surettaa huominen muutenki. Hyvää matkaa (voiks noin ees sanoo) mun kävelevälle täystuho toverille <3 Röllipeikko + Vihreäpaitainenhörhöhemuli! Pidän lippuu yksin täällä pystyssä. Toivottavasti nähään vielä.