Tänään on taas näitä päiviä. Tiesin sen hetiku avasin silmät. Inhosin tätä päivää sillonki. En jaksa puhuu, en jaksa tehä mitään. Pitäis tehä sitä ja tätä, muttei huvita. Oon itkeny tänää varmaa miljoona kertaa, ja voisinpa sanoo et siihen löytyy syy. Ei. Voispa vaa nukkuu vaikka kaks päivää ja yötä. Voispa sulkee silmät ja sittenku ne avais paistais aurinko eikä ois pakko tehä mitään. No ei voi. Pitäis tehä saksan työ, en oo ees alottanu ja se pitäis olla tiistaina valmis. Pitäis lukee bilsaa ja pitäis mennä nyt suihkuun. Haluun syödä vaikkei tee mieli, haluun nukkuu vaikkei oikeesti väsytä. Koht on jo huominen.
Tän päivän outous saldo onki pieni
6. Joku pappa tiiraili kiikareilla parvekkeelta hameen alle 7. Olin oudossa paikassa
Muutenki päivä oli sellanen jotenki outo. Oli muuten nätti ilma!
Aah, innostuin äsken enemmän siit Israel jutusta. Oon oikeesti lähössä sinne. Ah. Iskä on idiootti. Se ei suostu maksaa yhtään mitään. ;<< Ihan kökkö juttu. Ei sitte. SAiN TÄNÄÄ RUUSUN JA KIRJAN <3 Päivä parantu ku huomas et must ehkä tykätäänki :DD Ehkä.
Haa. Fyssan läksyks tuli joku ihme vesi juttu, jossa piti valuttaa vettä minuutin ajan ämpäriin. Sit isi vaa "älä sit vaa heitä sitä vettä pois, Ronja voi käydä kylvyssä" Tottahan se on! :DD Mut ei helvetti mua ärsyttää yks juttu. Sellanen ääliö. Juu'u. Pitäis vaa sen leipäläpensä kiinni nii kaikki olis vähän paremmin. Mut harmi, klaukkalalaisten luonteeseen kuuluu just tollanen. Ei voi nyt mitään. Enkä pysty melkee ku ajattelee sitä yhtä, vaikka tiiän (toivon) et kaikki tulee menee hyvin. Mutta mitä jos ei?