Mä tunnen sinut pikkusisko,
vaikka vasta kohdattiin
niin monin kasvoin ennenkin
sä vierelläni maannut oot.
Takkuiset hiukset rinnoillasi,
aamuyön utu silmissä
kuin lihaksi ois tulleet
kasteiset niityt unenlaakson.
Kun yössä yksin vaeltaa,
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota.
Kun hetken vain
sut pitää saan ja unohtaa