Taakses vilkuilet kun kadulla tuut mun luo.
Pahvimukista sä kahvia juot, ja johdatan sut hiljaa portaikkoon.
Sä kiroilet kuinka heikko sä ootkaan.
Taasko se alkaa, katsot mun läpi ja luulet etten mä huomaa.
Mä olen nähnyt tän jo niin monta kertaa, mun pitäis muka kuunnella ja surujasi kantaa.
Taasko se alkaa, sä luulit itsestäsi pikkasen liikaa, mä ihan muuta taidan ootella turhaan.
Sä raukka haaskaat meidän molempien aikaa.
En aio perääsi juosta voi anteeks, ei mua sun murheesi harmita tarpeeks.
Mä annoin kaikesta kaiken, ja mitä mulle käteen jää?
Tiesin hyvin, tiesit sinäkin tarkalleen.
En sun oottanutkaan jäävän mun viereen, paiskaat oven kiinni mennessäs.
Taasko se alkaa, katsot mun läpi ja luulet etten mä huomaa.
Mä olen nähnyt tän jo niin monta kertaa, mun pitäis muka kuunnella ja surujasi kantaa.
Taasko se alkaa, sä luulit itsestäsi pikkasen liikaa, mä ihan muuta taidan ootella turhaan.
Sä raukka haaskaat meidän molempien aikaa.