Minä kysyn;
"Oisko helpompaa kulkee niinkuin sokeena,
ja olla kuin ei huomaiskaan, asioitten suhteita ja niiden ristiriitoja.
ja kaikkee mikä tuskaa lisää kuitenkin"
kun jälleen pöytäs puhdistat ja alkuun siirrät nappulat,
helpompaa on kelluu vaan ja antaa virran kuljettaa.
antaa sen tuudittaa ja nukahtaa ei taistella vastaan.
kaduilla tuulee taas tuli on irrallaan, henkilökohtaista mikään ei oo.
kaduilla tuulee taas savua ilmassa, henkilökohtaista kai muuten vaan.
tuskallisen suhteellista totuus on ei lopullista.
veden lailla muotoutuu uomaan, josta sen täytyy mahtuu.
mä en puhu roskaa vaikka en anna sydäntäin ostaa.
onko olemassakaan kokonaista totuutta?
sirpaleita kerännyt oon aivan liikaa.