Itken sun tähtesi jälleen
On kylmempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken saa sua, aina rakastan sua
Luen elämäni tähtiin piirretyistä kuvista
Kuolleiden mielistä, imetyistä unista
Puheeni virtaa auki viilletyistä huulista
Minä synnyin hirtetystä ruumiista
Ryömin kohdusta kylmään maailmaan
Otin äidikseni synkän taivaan
Ei rintaa josta saada ruokani
Join verta ja söin napanuorani
En koskaan oppinut ihmisten kieltä
Omistanut normaalin ihmisen mieltä
Pysyin poissa niiden ihmisten tieltä
Ja tiedän mitä ei toiset ihmiset tiedä
Tunnen joet ja metsät ja vuoret
Montako henkäystä kestävät vuodet
Kun meren aallot yltyvät pauhuun
Minun kaikki ääneni yhtyvät lauluun
kertosäe:
Olen yksin, ei kukaan
Ja kaikkeus, valkeus, pimeys ja onni ja ankeus
Olen kauneus, rumuus ja kateus
Katkeruus, hulluus ja haureus
Olen yksin, ei kukaan
Ja kaikkeus, valkeus, pimeys ja onni ja ankeus
Olen kauneus, rumuus ja kateus
Katkeruus, hulluus ja haureus
Näen unia kasvoista jotka vaanivat mua puiden latvoissa
Ja minä katselen halvaantuneena
Kynnet ihooni tarrautuneena
Puhun ikiaikaisten henkien kanssa
Itseäni synkempien maassa
Lausun muille tuntematonta kieltä
Kuljen ennen kulkematonta tietä
Kun pääsen läpi harjoituksen, oivallan
Pystyn taivaltamaan ajatuksen voimalla
Läpi nykyisen ja menneen ja tulevan
Ja kun puhut, tunnen henkien kuulevan
Äänen kosketus tuntee kun juoksen
Läpi aamun, ne kutsuu mut luokseen Veren väri niinku tummunut ruoste
Ne kutsuu mut luokseen ja nyt minä:
kertosäe
Kun ylitän rajan
Yhdistän ajan
Ja paikan synnytän maailman
Uudeksi
Sieluni silmän lumeksi
(2x)
refrain:
Jos sut saisin en vois muuta enää toivoa
masennuski sillä tavoin pysyis musta loitolla
jos sut saisin pitäsin sut mun lähellä
en pimeitä katuja antas yksin sun kävellä
Oot niin hurmaava, sä saat vipinää mun tossuihin
en katsettakaan uhraa enää tavismaisii possuihin
kyl säki kostuisit jos tulisit mun mukaa
mutta haaveeks taitaa jäädä, en tiiä että ois kukaan
päässy viettämään hellii hetkii sun kanssas
mun henki salpaantuu aina ku tuut vastaan
jos sä oot joskus pulassa, nii mä voin auttaa
nii moni muuki varmasti ois valmis antaan rakkautta
pakkausta samanlaista en oo tavannu
enkä kenenkää muun takii omaa tyynyyni oo halannu
nii lujaa, sus on jotain mitä ei voi sanoin kuvailla
sen tuntee sydämessä, sen vois melkeen kieltää lailla
oot mulle huumetta vaik haaveiluks tää jää
oisit tossa mun vieressä jos saisin sen vain päättää
nää sanat omistan sulle vaik et varmaa niitä kuulekkaan koskaan
tätä tunnet ei voi kadottaa
refrain
oisin aina sulle kaide
eli tukena olisin ettet pääsis koskaan kaatumaan
mun unis sängylle kaadutaan
pidetää toisii kädestä ja ollaa vaa hiljaa
onnelisin ei oo esteit eikä riitaa
mut sit taas herään ja todellisuus valtaa huoneen
mut ehkä sydämemme kohtaa jo huomenna
elän toivos koska oot ainoo kenet haluun
veisin sut mihi vaan, tärkeint on se mitä haluut
oon niinku pullonhenki, täyttäsin sun toiveet ja
stigin sanoin "sun pääs ei oo liian soikea"
oisit se oikee sen mä tiesin jo heti
eka kerran ku sut näin nii heti jalat alta veti
siks, pysyn yksin vaikka loppuelämän
iha vaa sun takii tässä nauhalle vedän tän
refrain
Vierailet mun unissa, mä palvon sua nii kamalasti
ei oo silti syytä heittäytyä liian vakavaksi
sydän hakkaa sataa tuhatta
aina ku nään sut jossain livenä tai ihan sit vaan kuvasta