IRC-Galleria

Naiset, älkää lähtekö lastensaantiin. Varsinkaan, jos käytätte aivojanne. Tää on niin saatanallista puurossa tarpomista, ainakin aluksi. Kuuden kuukauden kohdalla pitäis muka helpottaa, no ei. Muisti on tosin tainnut parantua, kuten tutkimukset lupailevat. Mutta ei, mä en ole väsymyksen takia toimintokyvytön (se vasta olisikin) vaan jotenkin vaan ihan pihalla.

Inhoan tätä. Ja sit pitäis muka vielä pari kertaa uusia. Huh.

Korkeamman aivokuoren toiminnot hidastuu [X]

Pahinta on tietty se, että huomaan muutoksen ja yritän tavoittaa järkeäni. Se vaan laahaan liisterissä, kehtaakin. Ette te voi tajuta, miten kamalaa se on, kun omat aivot panee kampoihin, vaikka itse tahtois toimia, ja tietää, että yleensä pystyis. Eniten tää vissiin käy kielitaidon päälle, jopa yksnkertainen englanti tekee tiukkaa.

Että nyt teitä on rehellisesti varoitettu.

(Lapset myös heräilee öisin, itkee sillon kun muutenkin on stressiä ja haisee. Mutta se pätee aikuisiinkin.)

En edes osaa kunnolla selittää. Kokeilkaa parin promillen känniä väsyneenä, kai tässä on jotain samaa. Sitä sit puol vuotta samalla, kun olette vastuussa toisesta oliosta, joka ei muuten pääse itse edes liikkeelle.

Ja siitä tuli mieleen, että nappula möyrii. Ihanaa. Se elää, se liikkuu.