IRC-Galleria

Ruokavarasto on tyhjillään, sitä se talvi teettää.

Siksi söin juuri näkkärin, jonka päällä oli viipale moniviljaleipää. Oikeastaan ihan hyvää.

Vois silti suunnitella kauppareissua.

Käydessäni lääkärissä minua ihmetyttää, kun henkilökunta ilmoittaa kieltäytyessäni jostain toimenpiteestä "mutku tää on niinku normi, kyl tää pitää tehdä".
Kuin loukkaantuisivat, kun sanon ei. Kuin olisin pikkulapsi, jolla ei asiassa ole sananvaltaa: "näin on aina tehty, näin tullaan aina tekemään".
Ymmärrän, että minulle "puhutaan järkeä" tai selvitetään jonkin aisian tärkeys, mutta en ymmärrä sitä agressiivisuutta.
Ilemisesti asettuessani poikkiteloin haastaan heidät, ja pakotan olemaan toimimatta automaatilla.

Eniten ne ovat ihmeissään, kun osoitan tuntevani tilanteen, olevani tietoinen riskeistä, ja ottavani ne mielelläni omalle kontolleni. Anna vaan se paperi, kyllä minä allekirjoitan sen vastuuvapautuslausekkeen.
Aivan kuin olisin niin tyhmä, että kieltäydyn jostain hoidosta, ja sitten puoli vuotta myöhemmin haastan heidät oikeuteen sen puutteesta. Aivan kuin kuvittelisin heidän olevan niin tyhmiä.

Neulakammon kohdalla saa joka kerta selittää samat asiat. Joka kerta hoitaja kuvittelee, että hänellä on jotain valtaa pelkooni, että hän voisi jotenkin auttaa. Kysyvät samat typerät kysymykset, ja ilmoittavat, että puhun asiasta niin rauhallisesti, etten voi oikeasti pelätä. Ok, en sitten pelkää, mutta turha tulla lähemmäs sen neulan kanssa. Pitäisi kirjoittaa kirjelmä pelosta, ja liittää se jokaiseen lääketieteelliseen dokumenttiin minusta. Sieltä voisi jokainen hoitsu vuorollaan lukea, mitä päässäni liikkuu, eikä samaa tarvitsisi jauhaa kaikkien kanssa. Jonkinlainen UKK.

"Kun sä nyt käytät meidän palveluja, niin kyl sun sit pitää kaikki ottaa, et voi valikoida" tuntuu olevan monilla mielessä. Tääh? Menetän itsemääräämisoikeuteni heti lekurin kynnyksen ylitettyäni. Paras vaan pitää suu kiinni, antaa henkilökunnan tehdä mitä tekee, kyllä ne tietää.

"Kyl meidän nyt pitää tästä kertoa tonne lääkärille." No kertokaa. Onko tuo jonkinlainen uhkaus? Lääkäri sitten laittaa minulle jauhot suuhun? Viimeksi hoitaja oli niin negatiivinen, että hyvä ettei heittänyt minua ulos koko paikasta (huom. olin itse rauhallinen ja ystävällinen (kyllä, halutessani voin olla)), kutsui paikalle lääkärin, joka ihmetteli, että mikä oikeen on ongelma: jos potilas ei rauhan aikana halua tulla pistetyksi, niin sitten tutkitaan asiaa ensin muin keinoin. Kunhan ymmärrän, että hättätilassa ei paljon enää kysellä.

Pitääkö tässä nyt lukea lääketiedettä ja vanheta kolmekymmentä vuotta, että hiljenevät henkkareiden "tohtori"-kohtaan?

Oikeasti vaan halusin ottaa osaa, kun monet opettajat ensin kuulee legendaa siitä, että "meidän Jusu-Marikki ei nyt tuu pariin viikkoon kouluun, mennään etelään" ja sitten vuoden lopussa samat vanhemmat skitsoaa "miten se nyt sai noin huonoja numeroita". No kai nyt, kun ei koskaan tehny mitään.

Jos oisin opettaja, jossain ala-asteella, ja kunta ei tarjois safkoja, mut vaatis silti viettämään ruokavälkän ruokalassa "valvomassa", niin takuulla tilaisin sinne sit päivittäin jonku pizzan. Siinä vois oppilaat kieli pitkällä kattoo vieressä.

Raskauden loppuvaiheessa on tosi kiva, kun on koko ajan nälkä, mut sit aivot alkaa jo lakoon siihen malliin, ettei muista edes lettujen reseptiä ulkoa. Syö siinä sit vaan niitä näkkäreitäs, sikiölläkin varmaan kivaa kun vauvauduttuaan tuntee paremmin näkkärinrouskeen kuin äitinsä sydämen sykkeen.

Karppaajilla on joku tarve muistuttaa, et ei he oo mitään elitistejä, vaan tekee sen ihan mm. terveytensä nimiin, jalustalle nousematta ja niin edelleen. Todellisuudessa niiden ruokavalio eläinperäisine tuotteineen ei oo mahdollinen kuin maapallon elitisteille, köyhät mussuttakoon riisiä ja maissia.

Noni, siin oli pari sanaa lemmestä. Nyt syön muffinia.

Joskus kun menen ulos, huomaan, että muut ei tee niin.

http://www.hsl.fi/FI/mikaonhsl/faq/Liputjahinnat/Sivut/kantoliinajalippu.aspx

Onkohan kantoliinailevilla iseillä omat oikeudet?

Moni äityli ja isukki joutuu vaikeaan paikkaan, kun Jusu-Marikki silmät suurina pyytää, että ostakaa mulle uutuuspeli, k-18.

Mitä siitä, että ikärajalle on varmaan jokin tarkoitus? Mitä siitä, että k-18 ei ole suositus, vaan tuotteen luovuttaminen alaikäisille on kuin alkoholin, tupakan tai pornon luovuttaminen? Kiusatuksihan se meidän kullanmuru tulee, jos ei saa tätä peliä.

Sen suuremmin puuttumatta vanhempien tekoihin (mitä nyt rikosilmoituksen teen sellaisen ollessa mahdollinen, erityisesti myyjistä, jotka eivät välitä, että kiellettyä tuotetta välitetään alaikäiselle), minua ihmetyttää asian puollustelijoissa (niin alaikäisissä kuin täysi-ikäisissä) eräs asia.

Kuka haluaa käyttää aikaansa, vaikka kuinka fiktiivisessä maailmassa, vahingoittaen muita ihmisiä? Kuka haluaa suorittaa tehtäviä, joista saa sitä enemmän pisteitä, mitä enemmän puolustukyvyttömiä tappaa? Kuka haluaa nähdä muiden ihmisten silpoutuvan ja lentelevän ympäri ruutua?

Minusta pelit eivät tee kenestäkään suoraan väkivallantekijää, ihan samalla tapaa kuin lapsipornon hallussapito ei tee kenestäkään suoraan lapsiinsekaantujaa.

Ihmettelen (aik. kyseenalaistan) ihmistä, joka voi evääkään väräyttämättä pelata peliä, jonka ikärajaa kuvataan sanoilla "sisältää väkivaltaa, joka aiheuttaa inhotusta".

Ensiapuasemalla työskentelevä ei vuosien jälkeen juuri hätkähdä, kun joltakulta puuttuu puoli naamaa. Siihen turtuu, ja terveydenhuollossa (sopiiko sana ensiapuun...) se lienee hyväkin. Ihminen, joka ei sisällytä tunteita toimeensa, on tehokkaampi.

Minua epäilyttää, että nämä väkivaltapelaajat, vaikka väittävät erottavansa fiktion ja faktan, tosielämässäkin toimisivat toisin, kuin he, joilla turtumusta ei ole. Eikö ne itseasiassa kouluta jenkkilässä sotilaita juuri ylikuormittamalla visuaalisesti, että ei sitten rintamalla tunnu?

Miksi peleistä ei voi valita niitä, joissa on muutakin ideaa? Ymmärrän väkivallan teoksen osana, ja ymmärrän ihmisen viehtymyksen siihen (tai en ymmärrä, mutta olen sitä kokenut lukiessani). Monissa suosituissa peleissä räiskintä on kuitenkin se ydinlanka, ja peliteknisen puolen voisi käytännössä suorittaa vaikka heittelemällä banaaneja nälkäisten apinoiden suihin. Miksi nämä ovat niin suosittuja? Monet eivät taida todellisuudessa olla täysi-ikäisten mieleen juurikaan, ja nämä alaikäiset pelaajat tuovat sen tuoton firmoille.

Ps. Suosittaisin väkivaltapelejä pakolliseksi kaikille, jos se todella lisäisi esim. koulusurmia.

16:40 < Ron^> ostat sellasen soivan onnittelukortin
16:41 < Ron^> ja otat sen soittosysteemin irti
16:41 < Ron^> ja varovasti teippaat sen sinne äänestyslipun väliin
16:41 < Ron^> piristää kummasti äänten laskentaa

Kopioin killerpopin blogista.

Kaikki muistaa sit äänestää, oikein.

Itse kävin kiltisti tänään. Oli se aikamoinen show, sai olla nuolemassa kuoria kiinni yhtenään (kyse lieni DNA-näytteen talteenotosta tällaisella kierolla tavalla).

Saavuin kotiin ja huomasin vaimoni laiminlyöneensä soppavuoronsa. Nopsasti tein seuraavan kastikkeen spakhetin seuraksi:

Kuori ja pilko tai raasta
Kolme porkkanaa
Kaksi sipulia

Laipa punnulle

Anna hetken pehmetä

Lisää mausteita
Mustapippuria
Suolaa
Ruohosipulia
Jotain mitä vaimo ehti sekaan heittää kun käänsin selkäni

Kaada sekaan
Tölkki papuja
Kaksi tölkkiä kuorittuja tomaatteja
Purkki paseerattua tomaattia
Muista huuhtaista tölkit ja lisätä huuhtaisuvesi kastikkeeksi

Kiehauta vielä, ja jätä hautumaan siksi aikaa, kun keität pastan samalla levyllä

Lisää puoli purkkia kermaa, jos haluat (itselläni tämän virkaa toimitti maustamisvaiheessa lisätty tomaattikeittojauhe, jota olin saanut näytepakkauksen)

Kuuntele työstäessäsi tätä: http://areena.yle.fi/audio/1307361021597

Ps. www.postcrossing.com on saavuttanut kymmenen miljoonan lähetetyn kortin rajan. Tulkaa toki mukaan seuraavaa kymmentä miljoonaa kerryttämään.

Kun tässä hengittelen, niin keuhkoihin jää jumiin happea. Eli kun hengitän sisään määrän x (sis h plus z), ulos tulee vain z, h kun jää sisälle. Niin miten ilman määrä ei sit vähene?

Rikonko tekijänoikeuslakia, jos laulan(/soitan) itse jonkun toisen tekemän kappaleen? Entä jos teen tämän jukisesti? Entä jos nauhoitan sen, ja toistan? Entä jos hyödyn siitä rahallisesti? Saanko lukea esimerkiksi romaania julkisesti?

Kaksi hypoteettista tilannetta:

Koululuokka esittää koulun joulujuhlassa suojattua materiaalia. Tuleeko heidän hankkia oikeudet ja luvat teoksen esittämiseen?

Henkilö pitää nettiradiota, ja hoitaa musiikin esittämisen itse soittaen ja laulaen. Tuleeko hänen hankkia luvat ja oikeudet teosten esittämiseen?

Entä, jos soittaa kappaleen takaperin?