Meillä oli pedagogisesti varsin mielenkiintoinen luennonpätkä äsken...
Aamulla juteltiin, aiheessa pysyenkin, verkkoyhteisöistä (teemassa yhteisöt ja yhteisötyö) ja miten asioita käsitellään ja muuta. Sivuttiin jo hieman Jokelan tragediaa, moni nuori kun saa apunsa ja kuuntelevan korvansa tässäkin asiasta nettipäivystäjiltä chateissa yms.
Lounaan jälkeen sitten palasimme luokkaan, opettaja ilmoitti, että katsomme Columbinen ammuskelusta tehdyn elokuvan Zero Day, jossa on koostettuna siellä ammuskelleiden poikien omien videokuvaussessioiden ja koulun turvakameran näyttämää kuvaa. Elokuva loppui, opettaja sytytti valot ja totesi "pidetään tauko, takaisin puoli kolmelta". Eikä asiaa purettu mitenkään muuten... Pedagogisesti en ymmärrä tätä lähtökohtaa, ehkä kohta koittava puoli kolme muuttaa asioita, mutta en silti ymmärrä. Kenen tahansa meistä läheisiä olisi saattanut olla Jokelassa, sitä ei kartoitettu mitenkään... Asiaa ei purettu, vaan jokainen valui luokasta naama valkoisena, hiljaisuuden vallitessa. Tupakkakopilla ei koskaan ole ollut noin hiljaista, jokainen vetää omaa sätkäänsä ja miettii, että mitä tapahtui, missä oli pointti. Kyllä joo, me ollaan aikuisia, mutta jos kyse on opetusmateriaalista, niin yhtä lailla se kai meille pitäisi jotenkin pohjustaa tai jälkeenpäin jotenkin purkaa... etenkin kun kyse oli noin ahdistavasta kaksituntisesta.
No, nähtäväksi jää. Nyt ehkä menen takaisin luokkaan muiden hämillään olevian kanssa ja katson, missä on tarinan opetus.