IRC-Galleria

Hahaa..

Juteltiinpa taas vaihteeks äiteen kans tooodella syvällisiä
sen ulina-humppa-karaoke-illan päätteeks X''DDDD

Puhuttii kaikkee mahollist.. Lävistyksistä, terveydestä, homoudesta, etenki siitä, ja miehistä,
elämästä, muista aikusista ja 'nykynuorista', tulevaisuudesta..
Hmm..

Äiti teki todella selväks, et se hyväksyy mut just tälläsenä, vaik oon erilaine, lesbo ja
en oo mikää enkeli, enkä oo ees päänupiltani terve.
Mut lävistyksistä hän ei tykkää. Mut silti on antanu periks ja anto luvan ottaa nä kaks..
Sit se sano jotai tosi söpöö 8'3
'Haluun nähä ku sä elät ja kasvat, käyt ysiluokan loppuu ja muutat Juulian kans jonnekki opiskelee ja ootte onnellisii..' ^

---

^ ♥
Ja sit se selitti et
'musta on iha jees, olit sä sitte tytön tai pojan kans.. Mut ei sitä tiiä mitä se elämä tuo tullessaa.. Voi noi tunteet joskus heittää iha häränpyllyä ja muuttua tosi paljo..'
- TÄÄ AINAKAA MIHINKÄÄ MUUTU! LYYÄÄNKÖ TONNISTA VETOA!
'Mä ruppee sun kans vettoo lyömää.. Tiiän et se on vaa omasta pussista pois kuitenki..
- No niimpä >8)

8DD<3
On se mun äiti kova äijjä \o/
Oon kiitolline et mun äiti on just mun äiti 8<
Et se hyväksyy mut vaik oon homo, ja tahon olla tän näköne..
Se paasas siit, et kuin hänt on kohdeltu paskasti nuorena [tosin eritaval ku mua..]
ja et hän ei oo ikinä saanu mitää, ei kivoi vaattei tai kalliit tavaroi, ei ees hyväksyntää..
Ja et mitä mä sit oon saanu.. Vaiks mitä. Ja siitä oonki kiitolline. Vaik eihä sitä moni tiiä.. -__-'
Sit se rupes vinkumaa, ettei hän haluu menettää mua, taval tai toisel.
Se pelkää et halvaannun ku teen itelleni rustolävärin >w<' Tai siis nii sil sanoin, et voisin tehä,
mut en mä sit tee kuiteskaa.. Se suuttuis pahasti ja menis taas tä luottamuksen ripe 8<
Nooh.. Oonha mä ollu pitkään kiltti poika ^-^ En oo vetäny sitä mattoa äiteen jalkoje alta..

'Sä aiheutat nii paljo huolta ja murhetta kaiken muun murheen lisäks, ku sä teet noita sun tyhmiä juttujas. Sit stressaan ja huolehin että missä oot ja mitä teet, ja sit oon taas sairaslomal ja vedän pilsui napaa ku en pysty mitää tekemää..'
- Nii eihä must ookkaa mitää muuta ku harmia vaa.. Eiks ois vaa helpompaa ku pääsisit must eroo.. ?
.. ei kuulemma ois hyvä pääst must eroo XD
Noh, en mä ookkaa mihinkää katoomas ^^

Tahon saada peruskoulun loppuu, sit haluun opiskelemaa jonnekki et saan kivan työpaikan,
haluun oman kämpän rakkaani kans, ja sit haluun elää sellast normaalii ja onnellist elämää..
Tuskin on liikaa pyydetty .. ?
En haluu kallist luksuslukaalii, en hienoo urheiluautoo tai mitää sellast. En kaipaa julkisuutta tai mainetta ja kunniaa. Ainoo mitä haluun, on se, et voisin elää onnellisesti mun elämäni rakkaimman ihmisen kans. Haluun voida kerranki olla onnelline. Haluun saada mun rakkaimpani onnelliseks, jos se vaa mitenkää on mahollista..
'.. joo oon mäki täs pienen ikäni aikana nähny kaikenlaista..'
- Niihä sä oot.. Melkeenpä munki edestä.. Ei kaikki tollast joudu kokemaa mitä sä oot kokenu..
Noh, paljo oon nähny asioita. Suurimmaks osaks paskoi, mut kai se tästä..
Ja ei mun elämä oo todellakaa nii paskaa ollu, ku nii monilla muilla..
Monetha aattelee et mun elämäs ei oo, eikä oo ollu mitää vikaa, et oon vaa tyytymätön kakara joka ei oo ikinä tyytyväine mistää tai mihinkää.
Niin kai se sit onki. Oon saanu äidiltä tahdon läpi lävistyksiin, oon saanu kalliita vaatteita, ja erikoisii viel, mitä moni tuski sais. Oon saanu erimoiset lemmikit, ja 'aina uuden ku vanha on kuollu ja kuopattu'.. Oon saanu vaiks mitä nii.. Enkä silti oo tyytyväine.
Haluun aina lisää. Mut sellasiiha me ihmiset ollaan. Mäki oon hei vaa ihmine, en yhtää enempää.
Ne, jotka sanoo et saan kaiken minkä tahon, ei oo todellakaa oikees.
En jaksais rupee nyt luettelee kaikkee mitä en oo saanu vaik oon kuin halunnu.. Mut todellakaa en saa kaikkee mitä haluaisin.
Ja suurin osa niist asioist, ei oo ees materiaalii, maallist mammonaa. Suurin osa niist asioist, mitä haluaisin, on henkisii.
Kerran halusin olla .. ilone. Olinko mä? En. Mä hymyilin. En aidosti. Mä leikin onnellista. Mut en ollu. Eikä auttanu esittäminenkää. Ei se tee onnelliseks. Ei tosiaa..
Kerran halusin .. unohtaa. Unohdinko? En. Mä muistin. Ja muistan edelleen ne asiat. Ikävä kyllä. Kai ne sit joskus unohtuu, ku on sen aika. Kai ne arvet paranee, kun on aika kulunu. 'Aika parantaa haavat', eikös niin sanota? Uskon et parantaa.
Mun elämä on muuttunu viime vuosina niin paljo.. Merkittävästi. Monta kertaa.
Ala-asteella olin.. Mitä mä olin..? Olinko mä edes mä? Olin tekopirteä lapsi, joka kaipasi hyväksytää. Sainko sitä? Ehen. Vaan paskaa niskaan. Oli se silti onnellista aikaa, luulisin. Ei paineita tulevaisuudesta, tai juuri mistään muustakaan. Ainoot paineet oli et 'uskallanko mennä huomenna kouluun? Mitä ne taas ajattelee ja sanoo..?' Mut kyllä seki siitä sitte..
Ylä-asteelle menin. Taas elämä muuttu. Tosi paljo. Ulkonäkö muuttu, ja nii muuttu ihmisten käsitys musta. Aluks se oli vaa sen takii, et halusin eristäytyy ihmisistä, en todellakaa kaikista, mut niistä ketä en kaivannu, kenen ajatuksii musta.
Kaipasin kunnioitusta. Halusin olla hetken yksin, hiljaa ja olla miettimättä, kuulematta sitä, mitä mieltä ne muut on musta. Kerranki sain mitä halusin. Sain olla yksin. Ei tarvinnu kuunnella muitten mielipiteitä ja vittuiluja. Sain ehkä olla liikaakin yksin.. Eristäydyin kavereistaki. Olin siis yksin.
En toki aina. Mutta henkisesti ainaki, vaikka oiski ollu sata ihmistä ympärillä. Sellasta se on vieläki..
Sit sain sen mitä halusin; sain olla yksin ja välittämättä siitä mitä muut sanoo, sit ymmärsin, että sain kaipaamani kunnioituksen, tai mitä se ikinä onkaan, kun ihmiset ei tuu juttelemaa, kiertää kaukaa ja kattoo silmät suunniltaan.. Kai ne pitää hulluna.
Ja sit muutin. Muutin eri paikkakunnalle ku missä mun ainoot kaverit asuu. Olin yksin. Olin ihan yksin pitkää. Sain kaverin. menetin kaverin. Mynämäki on muuttanu mua. En uskalla olla se mitä oon. Pelkän taas ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia. Pelkään sanoja jotka satuttaa, vaikka enhä mä sitä vois näyttääkkää.. En niille ihmisille. On silti ihmisiä, jolle uskallan olla se true-minä. Kiitos heille siitä, että saan olla se mitä olen, ilman pelkoa, siitä mitä ajattelette..
Sama se. Nyt olen tyytyväinen siitä, miltä näytän. Siis tarkoitan tyyliä. Olen sellainen, ku haluan olla. Meikkaan miten haluan, välittämättä mitä muut sanoo. Pukeudun, välittämättä mitä muut sanoo. Käyttäydyn, miten haluan. Olen, mitä haluan. Puhun ja ajattelen, mitä haluan.
En tee niinku muut haluais mun tekevän. Mulla on oma elämä, suunnittelen sen itse kiitos. Se ei siis tarkota sitä, ettettekö sais olla osa mun elämää. Tarkotan vaa, että ei ees mun rakkaimmat kaverit päätä mun elämästä. Eikä ees äiti.
Silti yritän kunnioittaa ja kuunnella äidin ohjeita ja neuvoja, koska tiiän et oon ala-ikäne pikku penikka viel, joka ei oo paljoo maailmaa nähny. Täytynee kuunnella fiksumpaansa. Tai eihä se fiksuutta ole, vaa viisautta. Viisautta kertyy elämänkokemuksista.
Fiksuus on älyä. Sitä ei tunnetusti mun pääs oo. Mut eipä tuo haitanne.
Tai haittaahan se toisinaan, ku teen kaikkee idiottii.. Ja sit niitäkää sotkuja osaa/pysty selvittämää..
Huoh. Oon kai vähä säälittävä tapaus. Mut what ever. Vittuukaa välii mitä ne muut aattelee..
Joku voi nyt aatella, et oon itsekäs paska, ku sanon, ettei muitten mielipiteil oo välii. Mut ei niil ookkaa, jos ne mun elämää miettii. Muissa asioissa on tietenki.
Mä kyl tiiän, etten tee parhaita ja oikeita päätöksii aina, tai ehkä koskaan, mut ne on mun päätöksii. Se on mulle tärkeintä.
Ainoo hyvä päätös, minkä oon tehny, on se, joka on muuttanu mun elämää enite koskaan.
Päätin, et jaksan elää. Päätin, et mä tosiaa rupeen elää.
Mulla on nyt tulevaisuus. Mulla on mun elämäni nainen, ihminen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni.
Ilot ja surut. Sen myötä odotan, että tuun olemaan onneline.
Ja jos mä joskus, jonkun kanssa voin olla onnelline.. Ni se on sit tulevaisuudes, Juulian kans.
Hän on ainoo ihmine, kene uskon voivan tehä mut onnelliseks.
Tässäki kohtaa mun pitäs miettii elämää mun kannalt, mitä ite haluun, ja mitä mistäki aattelen.
Ja niin mä teenki. Vaik näyttää siltä, että se mitä Juulia ajattelee, on myös se mitä mä ajattelen.
Ei se oo iha nii. Haluan miellyttää, ja mielistelenki. En sitä kiellä. Mut mä en silti haluu elää kokonaa toisen tahdon mukaa. Oon silti valmis uhrautumaa ja tekemää kaikkeni rakkaimpani vuoks.
Se ei oo sama asia, ku et oisin 100% tossun alla, tekisin niinku Hän sanoo, myöntyisin kaikkeen ja eläisin elämää sen Hänen kloonina.
Mä oon mä. En muuksi muutu. Hyväksykää se, tai älkää. Ei oo minun ongelma. Tälläne oon, ja jos en tälläsenä kelpaa, ni sit se on voivoi. Siks toivonki, et Juulia, sä rakastaisit mua tälläsenä ku oon. Ja nii oot sanonu, et rakastatki. Ja uskon sen. Ekaa kertaa elämässäni mä sydämestäni uskon, mitä mulle sanotaan. Mut jos mus on joku vikana, lupaan yrittää korjata sen. Sun vuoks. Tahon saada sut onnelliseks. Tahon saada sut hymyilemään. Sulla on maailman ihanin hymy. Tahon et sä jaksat elää elämääs, ja nautit siitä.
Jos mä en silti ookkaan se oikee tekemään sua onnelliseks, ja jos oot varma siitä, ni okei, mä luovutan. En haluu et oot mun kans säälistä, tai mistaa muustaku puhtaast rakkaudest. Koska mäki rakastan sua aidosti, ja koko sydämestäni, siis siitä mitä siitä sit ikinä onkaa jäljel.. Se on ehkä pieni ja rikki, mut sä voit korjata sen, jos vaa haluat. Ja se ei paljoo vaadi. Se ei vaadi kukkia ja suklaata joka päivä, se ei vaadi kalliita koruja, se ei vaadi muutaku sen, että oot olemas, että välität, ja että uskot ja luotat.
Jos joskus jätät mut, mä teen kaikkeni et saan sut takas. Mut jos se ei riitä, mä annan sun olla, ja annan sun etsiä [ja löytää] onnes muualta. Roikun sun jalassa viimeseen asti, en irrota niin kauan ku mus henki pihisee, tai et katot mua tiukasti silmiin, ja sanot tosissas haluavas musta eroon. Mä en halua olla taakka tai rasite, vaikka sitä tuun varmasti olemaan joskus..
Mut pyydän, koita kestää. En oo täydelline, ei oo kukaa muukaa. Et säkää, vaikka luulla vois. Oot maailman ihanin ihmine, mun oma rakkaani. Oot mulle täydelline, kaikkine virheines. Mussaki on virheitä, toisinaa liianki paljo.. En oo kärsivälline, oon äkkipikanen, toisinaa iha vitun ilkee, itsekäs, itsepäinen ja välinpitämätön. En oo hyvä kertomaan asioita suoraan heti, mut toisinaan sanon asiat liian suoraan, ja loukkaan muita. Oon paska selvittää ongelmat, ja juoksenki niitä pakoon. Mut sitku oon valmis, kohtaan ne asiat. Kohtaan pelot ja ongelmat. Selvitän asiat nii hyvin ku vaa osaan. Oon edelleenki vaa ihmine, älkää vaatiko multa liikaa. Mut vaatikaa multa silti jotain. En kaipaa paapomista, mielisairaan, masentuneen ja avuttoman kohtelua. Oon vieläki iha normaali ihminen, en hullu, vaik luulla vois.. Mulla on myös tunteet. Päälimmäisinä ehkä masennus ja muu paska, mut sei tarkota, ettäkö oisin aina allapäin, vittuilisin, huutaisin ja riehuisin. Osaan myös olla onnelline, kiitolline, ilone ja ystävälline. En väitä osaavani, mutta ainaki yritän auttaa ku muilla on vaikeeta. Kertokaa siis, jos kaipaatte kuunteliaa. Mä kyl kuuntelen. En lupaa, et osaan auttaa ja kertoo, mitä pitäs tehä. Yritän parhaani. Muuhun en pysty. Toivottavasti se riittää..
Mä en odota, et kukaa jaksaa mua, mun kuivia juttuja tai mun vinkumista kaikest. Kertokaa mulle hei iha suoraa jossette jaksa mua, jos ette haluu olla tekemisis tai jotai. Mä kyl ymmärrän. En vaa haluu et mulle joudutaa feikkaamaa, mistään.
Jos on asiaa, kerro se. Mieluiten vaik suoraan. Oon tyypilline mies, en ymmärrä vihjailua. Mä en mee rikki, vaik kerrot asiat niinku ne on. Mä en tuomitse. Mulla on mielipiteeni asioista, mut en tuomitse ja mä oon mielestäni suvaitsevaine ihmine. Mulle saa kertoo, oli asia mikä tahansa.
Mun mieliala on ailahteleva, siis räjähdysvaara on ainaine. Lähes. Väitän olevani pitkähermoine, etten suutu ku tosi harvoin ja omistan pitkän pinnan.. Mut sitku pinna palaa.. En lupaa mitää.. Saatan räjähtää nii et se kuullaa kauas, tai saatan hillitä itteni. Riippuu tilanteen vakavuudesta 8)
Silti ei tarvi pelätä, et mut suututtaa. Mä en meinaa suutu todellakaa helposti.. Mitä ny saatan mököttää ja ankstaa jossai nurkas hetken, mut en ees oo pitkävihane. En osaa päivääkää olla vihane, varsinkaa rakkaille ihmisil.. Toisaalta oon nii vihane tuntemattomil ihmisil, et voisin tappaa ne jos vastaan tulis.. Toivotaa ettei tuu vastaa.. En haluais linnaa joutuu..
Sanon myös, et pelkään itteeni. Ehkä enemmä ku mitään.. Pelkään, et teen jotai, mitä kadun, ja mitä ei voi muuttaa.. Pelkään et sotken asiat nii pahasti, ettei niit voi ees korjata..
Toivotaa ettei nii käy.

.. Oho. Onpas tullu kaaauhee tarina.. No mut olkoot, en välitä mitä ne muut sanoo X3
Kirjotinpa totaki reilusti yli tunnin, mut tekipä vitun hyvää vähä avautuu..
Toivottavasti joku nyt ymmärtää mua hiuka paremmi.. ^-^

Kiitos hei, ja hyvää yötä ihmiset ♥