IRC-Galleria

Mmm.. Vähempikin saa ajatukset vinoilemaan. Jäinpä silti miettimään syntyjä syviä, kuinka yllättävää.

En ymmärrä sukupuoliorientoituneita ihmisiä. En niinku yhtään. Mulle ei mahdu järkeen miten joku rakastuu sukupuolisidonnaisiin ominaisuuksiin kenessäkään. Himon voin ymmärtää niistä johtuvaksi, rakkautta en. Ihan jokaisella on jonkinmoiset ulkonäköpreferenssit, mistä tykkää ja mistä ei, mutta miten simäämiellyttävyys liittyy rakkauteen? Ihastumiseen kyllä, mutta rakkauteen? Tunnen monia ulkoisesti kauniita ihmisiä, ketkä on sisältä päin niin mätiä ja rumia, etten mielelläni vietä heidän kanssaan aikaa laisinkaan kahdenkesken. Toisaalta tunnen myös monia, ketkä eivät sovi ulkoisesti oikein mihinkään geneerisesti himottuun kategoriaan, mutta ovat ainakin minun silmissäni kauneimpia tuntemiani persoonia, sieluja ja ystäviä. Kuoreltaan todella kauniita ihmisiä näkee silloin tällöin, mutta omien preferenssieni mukaiseen kauneuteen törmään hirmuisen harvoin.

Mitä enemmän pohdin romanttista rakkautta omalla kohdallani, sitä varmempi olen siitä, että vaikka olen jokusia kertoja ajatellut moiseen törmänneeni, ovat menneet suhteeni kuitenkin olleet kaikki "vain" ihastuksia ja se oikea Rakkaus on vielä kohtaamatta. Luulen, että vasta nyt alan pikkuhiljaa ymmärtämään tuon koko käsitteen järjettömän laajuuden ja vaativuuden. Luulen myös, että vaikka ehkä kuvittelenkin olevani kypsempi kohtaamaan sen oikean rakkauden sen vastaantullessa, en ole valmis siihen kuitenkaan vielä.

Olenkohan koskaan? Jospa olenkin tahattomasti ikisinkku?