En ole käynyt tänään koulussa, koska en yksinkertaisesti jaksanut herätä ton viikonlopun jälkeen. silmät oli aivan ristissä ja kaikkea. lämpöäkin vähän. Juttelin tänään pitkästä aikaa kaksosista vanhemman kanssa ja sovin, että meille voi tulla kahville illalla. Olisi mukava nähdä vanhaa kaveria :) tänää täytyy myös mennä salille, koska olen ollut laiska paska viime aikoina. Niin ja telkkaristakin tulee ohjelmaa :P
Eilen oli tosi mukava lököttelypäivä, mutta illalla sitten otin vähän adrenaliinia liikkeelle sählyssä. Niin ja nyt on ikävä kavereita, pitäs niitäki päästä näkemään. viikonlopuksi ollaan suunniteltu menoa, koska pojat tulee lomille :)
Tulin tuossa yksin ajatelleeksi, että ihmiset eivät pääse yli vain siksi, että on pakko. Ihmisten on pakko uskoa, että voivat joskus vielä olla onnellisia. Ennen kaikkea he ovat niin sinisilmäisiä, että he unohtavat kaikki tuskansa siinä vaiheessa, kun se seuraava ihminen sattuu kohdalle. Näin he unohtavat tuskansa ja kärsimyksensä ja jatkavat eteenpäin, eihän tätä tuskaa voi niin määrättömästi tulla kohdalle. Ehkä sitä kuitenkin tulee, mutta me emme voi ajatella sitä, kun aloitamme alusta. Meidän täytyy uskoa, että tästä voi tulla jotain, mikä ei tuota meille yhtä suurta pettymystä. Joten vahvempina ja viisaampina porskutamme eteenpäin, koska ihminen unohtaa helposti. Ei välttämättä sitä tuskaa, vaan sitä, mitä se tekee meille. Eikä sitä surua, vaan sitä onnea, mikä siitä voi tulla kohdalle.