Minä olin oikeasti ennen ylpeä siitä, että en katkeroitunut ikinä mistään, koska se on turhaa. Ja olen edelleen sitä mieltä. Ja luulin, että jos olen niitä asioita antanut anteeksi, mitä olen joutunut viime aikoina nielemään, pystyn unohtamaan ja hyväksymään mitä tahansa. Olin väärässä ja se on kauheinta, mitä tiedän. Ja tässähän on kyse vain siitä, että pitäisi niellä ylpeytensä ja ajatella, että kyllä se siitä. vitut se mitään siitä. Ja turha tulla mulle sanomaan että parempi näin.