IRC-Galleria

Katson Nils Holgerssonia juuri. Siinä sanottiin näin: "Ja niin hanhet saapuivat Lappiin, maailman kauneimpaan paikkaan." So true!
Joulu oli elämäni ankein, mutta ensi joulu on sitten parempi. Me oltiin kotona. Kun meinasi masentaa, soitin rakkaalle kummitytölleni. Kummallista, kuinka ihminen toipuu kauheimmistakin asioista korvaamalla ne niillä muilla hyvillä asioilla. Mariko sanoi, että olen yksi vahvimmista ihmisistä, joita se tietää. Niin, että pakkohan tästä on nousta. Mummi ja ukki ja mummi ja pappa kävivät meillä jouluna aterialla. Oli aivan ihanaa olla yhdessä. Katsottiin sellanen video Siljan ensimmäiseltä joululta -92. Siinä Saila, 5 wee, lupaa pukille, että pukki saa nyt lähteä, kun sillä on varmaan jo kiire ja lahjatkin on jaettu ^^. Sekä komentelee pikkusiskoa, kolme wee, joka ei vielä osaa koreografiaa joululauluun kunnolla. (Lue: jyrää sen pois tieltä)

Sain ihanat korvakorut ja kaulakorun, jotka sopii yhteen (Mikolta :*( ), Nominaation-laattoja (perhosen ja zirkoni-ässän entisiltä anoppivanhemmilta ja neliapilan siskoilta), korvakorut, kirjan. oloasun ja salikortin (äidiltä ja isältä), Caj Stenvall-palapelin (tosi "helpon" kummivanhemmilta) ja Pentikin poronmallisen kynttilätelineen ja kynttilän (jossa oli hintalappu ^^ kummitätiltä) ja tyynyliinat saikulta. Isä oli ostanu meille canal digitalin ja pirates of the caribbean kakkosen (ei niin hyvä kuin ykkönen, mutta kelpaa). Sitten saatiin Suomirokkia trivia, joka on aika vaikee 70 - 80 luvulla.

Mutta mitä on tapahtunut kunnon piirretyille?! Mie haluan lisää näitä kunnon lastenohjelmia. Niin paljon parempia olivat kuin nämä nykyiset!

MInä olen pahoillani, että sinä et tiennyt kuinka paljon rakastin sinua.
Se oli minun virheeni, että en kertonut. Nyt se on jo liian myöhäistä, vaikka nyt sinä tiedät sen.
Jos saisin tehdä kaiken uudestaan, sinä et ikinä epäilisi sitä. Jos saisin kaiken takaisin, minä voisin taas hengittää ja kertoisin sinulle sen, että sinä olet se ilma, jota hengitin.
Lisäys: 29.12. EN ole enää tätä mieltä

Eli jokainen, joka lukee tätä blogiani (sattumalta tai tarkoituksella) on velvoitettu vastaamaan näihin kysymyksiin. Kaikkein parasta olisi, jos viitsisit kirjoittaa kommenttisi alkuun kysymyksen numeron. Mukavaa ja helppoa, right?

1. Kuka olet?
2. Olemmeko ystäviä vai millainen on suhteesi minuun?
3. Koska ja miten tapasimme?
4. Mikä on paras ja pahin luonteenpiirteeni?
5. Uskaltaisitko halata minua?
6. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
7. Kuvaile minua yhdellä sanalla
8. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
9. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Today was the first one that I could actually feel good about something. I felt like I can survive this. I realise it is because I got to see you one last time and you still held me and cared about me. But you won't have me back, which is devastating. I felt good cause I got to see you and for a moment after that I was not missing you. Now I feel desperate all over again.

Tässä vaiheessa jo haluan kiittää ystäviä siitä, että jos selviän, niin se johtuu ihan puhtaasti siitä, että mua on kannateltu pystyssä. Viittaan edelleen siihen lauluun, jonka olen kirjoittanut jo aiemminkin.
In my dream we walked you and I to the shore leaving footprints by the sea and when there was just one set of prints in the sand that was when you carried me.
Pahinta on, että sitä tärkeintä ystävääni en enää saa kutsua rakkaakseni. Ja se, että sen tuoksu tarttui muhun kun se piti mua sylissä enkä toisaalta halua mennä suhkuunkaan, koska se tuoksuu mussa.
I wish me a merry Christmas. Tänään olisi tullut puolitoista vuotta kihlauksesta.
Miksi piti kosia, jos ei voinut yhtä vastoinkäymistä kestää?!

Minä en usko että nousen tästä vielä ylös. Kaiken sen jälkeen minä en saanut mitään muuta.
Ja miten minä uskon joskus tulevaisuudessa, että joku todella rakastaa minua, kun sinä olet minut rikkonut palasiksi. Jos sinä et huoli minua niin ei huoli kukaan muukaan. Enkä minä halua
ketään muita kuin sinut. Jos se et olekaan sinä, niin ei se tule olemaan kukaan muukaan.

Rikki revitty valokuva lattialla,
veri suutelee rannetta valkeaa,
eilen perhonen löytyi kuolleena meidän lattialta,
ensilumi satoi tytön kasvoille.

***********************

Ja niin minä luulin, että minulla oli kaikki.
Niin sitä voi ihminen olla väärässä.
Aika äkkiä sitä voi ilmat tyhjentyä keuhkoista.
Ja toinen lakkaa välittämästä.
Sanoithan sinä, että välität.
Sanoithan sinä myös, että tämä on silti ohi.
Se tyttö on varmasti helvetin loistava.
Minä en ole.
Mutta minä olisin ollut sinun.

Olen huomannut, että vaikka ihmiset särkisivät sydämensä kuinka pahasti ihmissuhteissaan, he
ovat silti aina kiitollisia virheistään ja tuskastaan, koska se on kasvattanut heitä ja tehnyt heistä vahvempia. Minä en ymmärrä tätä. Tottakai minäkin olen vahvempi koettuani kaikki ne suhteet, joissa olen saanut siipeeni tai epäonnistunut. Toisinaan joudun ponnistelemaan enemmän ollakseni onnellisempi kuin toisinaan.

Minä en vain usko, että voin pitää niitä arvokkaina kokemuksina. Onko se sen arvoista itkeä silmät päästä sekä silloin kun on jätetty sekä toisen puolesta silloin kun jättää? Onko se hieno tunne kun kaikelta putoaa pohja, ja tietää, että kaikki täytyy yrittää ja aloittaa uudestaan alusta jonkun toisen kanssa, kun on luullut, että oltiin vakavalla pohjalla? Enkä voi sanoa, että se masennus on sellaista, mitä haluan kokea. Tuska on henkisesti välillä niin kova, että se tuntuu fyysiseltä. Onko se sitten hienoa sanoa, että saa sanoa, että on vahva ja elämää nähnyt, vasta kun on kärsinyt niistä tapahtumista, joista jää ikuiset arvet?

"En kadu ketään niistä joita syliini suljin, heitä sentään rakastin" en kadu sitä että yhtienen aika on ollut, mutta ikävät jälkiseuraukset olisin halunnut jättää kokematta. Enhän minä silloin olisi oppinut mitään! No en todellakaan. En olisi tiennyt mitään siitä, millaista tuskaa voin auheuttaa toiselle ihmiselle, en olisi oppinut kuinka maailma voi romahtaa, en olisi tuntenut hengenahdistusta, pahoinvointia tai unettomuutta. Silloinkin, kun sai unta, unet toivat mieleen utopioita siitä, miten asiat olisivat voineet mennä ja kurkkua kuristi herätessäkin. Joten jos tämä tarkoittaa sitä, mitä me menetämme, niin miksi ihmeessä olemme niin ylpeitä kokemuksistamme? Miksi ihmeessä on niin hienoa olla ollut sellaisessa tilanteessa, josta ei näy ulospääsyä, joka katkeroittaa, repii ja hajottaa?

Minä luulen, että kaikki tämä kokemus/vahvistus-psyykkaus on meidän tapamme sulkea silmämme siltä, että ensi kerralla voi käydä samoin. Koska meidän täytyy jatkaa yrittämistä ja koota itsemme ollaksemme onnellisia, vakuutamme itsellemme, että vahvistuimme. Mutta onko se vahvuutta, että olemme epävarmempai, kyynisempiä ja katkerampia? Ja jokainen ihminen, joka lukee tämän tulee todennäköisesti sanomaan minulle, että en selvästi ole kokenut mitään tai vahvistunut, mutta olenko minä niin naiivi, jos en halua kokea sitä tuskaa? Silti se on koettava silloin, kun on pakko siirtyä eteenpäin. Enkä minä näe siinä kasvamiskokemuksessa mitään hienoa.

ENSIMMÄINEN...
1. paras ystävä: Hanna Kemppainen
2. suudelma: tais olla Tuukka :)
3. lemmikki: pölypunkki Heikki ja villakoira Ville
4. rakkaus: Esa-Pekka Nevalainen
5. harrastus: äiti-lapsi-jumppa

KOSKA VIIMEKSI...
1. Poltit tupakan: on siitä aikaa, mutta humalassa olin
2. Joit alkoholia: eilen :D
3. Ajoit autolla: tunti sitten
4. Soitit: puhelimella tunti sitte, viululla yli vuos sitte
5. Nauroit: eilen illalla oli NIIIIIIIN hauskaa!
6. Kuuntelit musiikkia: koko ajan
7. Itkit: tänään kun hukkasin mikon adapterikortin säilytyskotelon :D (koska hukkasin sen siinä kun auto piti työntää pois ojasta jonne olin sen ajanut...)

OLETKO KOSKAAN...
1. deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? en tod.
2. ollut pidätettynä? no e
3. uinut alastomana? hehee :D
4. ollut TV:ssä? joo SYKE-100 tapahtumassa
5. Harkinnut itsemurhaa? luulen että joskus kauan sitten kyllä
6. suudellut jotakuta ja katunut sitä? mm m. sitä kun ei tajua millon pitää päästää irti. Ja millon
pitää muistaa mitä on tekemässä.
7. Pelännyt? no haloo, tottakai. Mie olen sitä paitsi hysteerikko. Pelkään kaikkea koko ajan

TÄLLÄ HETKELLÄ...
1. Mitä uraa harkitset? enkun ope
2. paras ystäväsi? Laura<3<3<3<3<3 (ja java-tunneilla Sebu :D )
3. sinulla on päälläsi? alusvaatteet, neonväriset varvassukat, liian isot suorat housut, särmärit, valkonen toppi, ruskee liituraitakauluspaita ja ruskee liivi

5 ASIAA JOTKA OLET TEHNYT TÄNÄÄN...
1. jouluostoksia
2. vienyt siskon kaverin luo
3. ajanut ojaan (käänsin liikaa)
4. palellut
5. käyttänyt mikkoa kaupassa (kolmensadan metrin päässä)

Eli Apulanta:


1. Oletko tyttö vai poika?
- Tyttö heikolla

2. Millainen ihminen olet?
- Ei ne voi sua määrätä

3. Missä asut?
- Reunallat

4. Millaista elämäsi on?
- Maanantai

5. Miten kuvailet ulkonäköäsi?
- 0010

6. Millainen perheesi on?
- Ei jaksa naurattaa

7. Millaisia ystäväsi ovat?
- Kaksoishuiput

8. Mitä mieltä olet rakkaudesta?
- Mennään naimisiin :D

9. Mitä haluat sanoa sinua arvosteleville paskapäille?
- Faarao

10. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?
- Muistijäljet

11. Millainen haluaisit olla?
- Sellainen tyttö (aah)

12. Millainen et missään nimessä haluaisi olla?
- Kuollakseen elossa

On aika hauskaa, että istun tunneilla, joista en ymmärrä mitään. Olen vain tuon opettajan fani. Hän on natiivijenkki ja puhuu oikeaa englantia, mikä on tässä laitoksessa todella harvinaista. Kuuntelen sen puhetta ihan haltioissani kaksi kertaa viikossa, vaikka en edes ymmärrä, mikä ihme tämän kurssin pointti on. Siis tajuan kyllä, mistä täällä puhutaan.

Viikonloppu oli hauska, Issu-serkku oli meillä ja me taas alettiin puhumaan ihmisten onnettomuusalttiudesta, koska Silja oli leikannut puutarhasaksilla sormeensa reiän. Yllättäen puhe kääntyi perhe Hiltusesta perhe Ahoon :D Siitä tulikin mieleeni, että Kärpät on edelleen sarjan kärjessä ja Bume tulee Kärppiin :) (haluaisin kattoon peliä, mutta mulla ei ole RAHAA!)

Kenny tulee taas tänä viikonloppuna käymään :) ja me suunnitellaan kaverien kans pikkujouluja :P Siljallaki on synttärit, joten mun täytyy mennä maanpakoon. Luulen löytäväni itseni ensin kavereiden luota, sitten Koodista, sitten Posarista *huoh* ja sitten kultani kainalosta (jos se huolii mut sinne)... Ja mulla on tällä viikolla paljon töitä, joten mulla ei ole niitä viikonloppuna :D! ihanaa :P saan levätä :))))

Huomaa että on tylsä elämä ko heti suunnittelee seukki viikonloppua ko edellinen on ohi :P
Perjantaina saa ottaa tokkia, joten olen käsi ojossa silloin. Sitten saan joululahjat ostettua, onneksi. Ostin jo Mikon lahjan, mutta Saikun, kummitytön, Siljan ja porukoitten lahjat on vielä ostamatta. Niin että rahaa menee... Shit happens.