Otan kuvasi, hymyilen.
Ja suunnattomalla paineella ryhdyn itkemään.
Näen sinut, kauempana.
Lähden juoksuun ja halaankin vain ilmaa.
Katson lätäkköä, joka on tullut kyyneleistäni.
Sinä siinä hymyilet minulle.
Lyhistyn siihen paikkaan maahan.
Itken koska minun on ikävä!
Tunnen itseni yksinäiseksi ulkona,
Jospa menen kotiini ikävöimään sinua.
Vaikka ei se hyödytä sielläkään.