Tää on kuin viidakko, en oo varma jaksanko
Mut tiedän et mun on pakko.
Kapungin hulinassa, harmaassa massassa
koitetaan tehä konvehtei paskasta
hiluist, lanteist, pullopanteist,
kirkkait mäyräkoirii ja pinkkei elefanttei.
Niiskuneitejä ja kaiken näköst muumii.
Yhdessä tuumin seuraamassa buumii.
Kamaa ja juomii liikuttamas ruumit.
Punasii silmii ja tummia luomii.
Munki kulmilla pummei ja huorii
vanhan liiton vehtroeita ja nykyajan nuorii
Oon ominsilmin nähny, on lähimuistissa
ku jengi vetää muutaki ku uistinta
Pois ne musta, huhut ja huumejupakka.
Ku mä en oo polttanu ees kokonaista tupakkaa.
Silti en oo siinä asemas et voisin tuomita,
mut vähemmästäki on ystävä huolissaan.
Tää on kuin viidakko, en oo varma jaksanko
Mut tiedän et mun on pakko
Nuku vaan, maailma ei katoa, se muuttuu
Uskallatko katsoa?
Pato murtumaisillaan, mun sormi tulppana.
Ei tepsi järkipuhe, ja turha pultata.
Huonoi hustlauksii, hienoi kohtauksii,
paljon lupauksii ku huonoi duppauksii.
Puhetta ohi suun, mut taakse selän osuu.
Ota ote ota, rauhotu älä hosu.
Ja se ei kuulemma onnistu kolalla,
voit korjaa jos oon väärässä.
Ite oot poissa tolaltas.
Hyvä pää olallas, mut perse sen vieres.
Puhtaita jauhoja kai pussissas pienes.
Syvällä pelissä, ainakin syväl liemes.
Ait no onnea vaan valitsemalles tielle.
Mä pysyn skarppina, veljeni vartija.
Vaikka muakin vaanii pulloissa haltija.
Verenperintöö, isältä pojille,
ja sekin on liikaa monille.
Ite oon minäkin valinnu täällä tieni,
vaikka hyvin tiedän, et oon viinamäen miehii.
Koskenkorvan sukua, alenevassa polvessa,
täällä synkässä korvessa.
Jossa viina vie lippuja puolisalkoon.
Mun korvaani kuiskii Stadin kolkytyks alkoo.
Tuntuu pienelt huhut juoppoihin nähden
Tällä alla onnellisen Jallun yhden tähden
Tää on pintatähtiin, ne toijottaa maailmaa
Mun päässä pyörii asioita välilt maan ja taivaan.
Asiat kaivaa, on paha mieli.
Alamäessä on vaikeet nostaa ees suupielii.
Hymy hyytyy, oo miestä myyty
Täällä saa tasan mihin tyytyy.
Jäädäkkö ryytyy vai ehkä auttaisko ryyppy?
Ja se on sen ryyppäämisen syy syy