Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu
On vaan pakko vain elämän armoille antautuu
Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu
Mut en mä pysty enkä mä haluu
Ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun
Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen
Tie kääntykin auringosta sateeseen
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin
tiedän etten ole täydellinen myönnän sen
paikasta sydämestäs olisin antanut kaikkeuden uhrannut minuuden
puolesta rakkauden ilman sua olen kaikkien keskellä yksinäinen