IRC-Galleria

Ja niille jotka ei vielä tienny, niin nykyisin mulla on pikkuinen keesi <3

Hopotiheijaa! Olin eilen tosi väsynyt koko päivästä, nuorten joulujuhla imi musta ainakin mehut. Mutta hieno juhla oli! Kiitos kaikille <3

Tänään kävin Pieksämäellä (keksikää nyt hyvät ihmiset tälle paikkakunnalle kiva lempinimi...) ja hain kämppäni avaimen ja roudasin sinne tavaraa. Olin siellä siis porukoiden kaa isän diblomaatti-Saabilla. Pieksämäki onkin paljon isompi paikka, kun luulinkaan! Mut mun kämppä on paljon pienempi kun odotin :D Mut mahtuu siä just ja just kääntymään ;)

Oli muuten aika jännää, ku ajoin takasi tullessa Hankasalmelta kotiin. Eli aikas monta kilometriä. Ei muuten mitään, mut oli aika pimeetä, autoja tuli vastaan koko ajan ettei voinu ajaa pitkillä ja pissapojan nestettä kului aikas runsaasti! Kaikki rekat pyyhkäs aina vastaan tullessaan kauheen p****n tuulilasiin ja sit piti ajaa sokkona hetken aikaa.... Mutta hengissä kotiin asti!

P.S Jos sulle sanoo mitään HURJAT KUTSUT, niin muistapa ilmottautua!!!!

Ei väsytä.
Kellokin tikittää väsymättä.
Seinät näyttää isommilta pimeässä.

Aika kuluu.
Minäkin kulun aikanani.
Tunnen itseni paljon pienemmäksi.

Aamu koittaa.
pitäisi koittaa nousta.
Missä on kultainen keskitie?

Vietävä kun on hottiksia liikenteessä.... On kyllä.
Ja yhen sellasen takia tuli nyt hinku kasvattaa parin metrin tukka <3
(Vaikka just tänää äitelle valitin, et pitäs mennä parturiin...)

Juttelin Tanen kaa tänään pitkän tovin ja oli kyllä varsin mukavaa =)
Tuli puhuttua kaikenlaisista asioista. Voih. Kiitos <3

Muistatko, kun meidän kädet suli toisiinsa yhdeksi möykyksi?
Lumi satoi kasvoille ja pyydystimme hiutaleita suuhun.
Yritettiin pyydystää samaa hiutaletta ja meidän huulet hipaisi toisiaan.
Meidän kädet puristui lujemmin yhteen ja meidän sydämmet hakkasivat samaa rytmiä.
Katseet kohtasivat ja muistettiin hetkeä aikaisemmin leikkineemme kotia.
Sinä iltana sä suutelit mua sieluun asti.

Muistatko kuinka lähdin saattamaan sua ja sulla ei ollutkaan avainta.
Oikeastaan sulla ei ollut kotiakaan, paitsi mun sydämessä.
Käveltiin takaisin Pohjolantielle ja lumi oli jo peittänyt meidän jäljet.
Naurujemme takaa pilkisti vakavuus, johon kumpikaan ei takertunut.
Päästessämme mun kotiovelle, meidät täytti lämpö ja kiitollisuus.
Sinä iltana, mun kodin ovi aukesi sulle ilman avainta.

Muistatko, kuinka valvottiin läpi yön ja naurettiin muiden kustannuksella.
Leikittiin mittareilla, jotka mittasivat meidän rohkeutta, jota sulla oli enemmän.
Päättäväisyyteni sai sut sulautumaan mun ajatuksiin ja olit samalla aallolla.
Sä et tiennyt piteleväsi avainta, joka sopisi oveen, jonka vain mä tiesin.
Halusin avata sen sulle, vaikka molemmat hieman epäröitiin.
Sinä iltana me oltiin yhtä.

Tiedoksi antona, sain eilen kämpän Pieksikseltä :D Vilkaisin äsken kalenteriin ja noin 2 kk oon vielä Ylöllä ennen kun muutan. Hui jui aika menee nopeesti... Ni. Ei mulla kai muuta. En uskalla filosofoida nyt enempää, etten ala jo murehtia ikävän määrää. Ei vielä.

Mulle tuli kamala hinku päästä ens vuonna Taizén uuden vuoden tapaamiseen =) Haluan kyllä mennä. Hmm, pitää siis jotain rahoja alkaa säästämään. Hitto vie. Mä kyllä niin haluan sinne. Oli se sitten missä tahansa Euroopassa.